326 kilometrin pituinen NUTS 300 Lapin erämaiden halki Lemmenjoelta Ylläkselle on Suomen ainoa 200 mailin polkujuoksukisa ja ainutlaatuinen kokemus. Monelle mukaan uskaltautuneelle kyse on kerran elämässä -ihmiskokeesta, mutta jos ensimmäisestä kerrasta jää jotain hampaankoloon, on kisaan tultava takaisin.
Vuonna 2021 ensimmäisessä NUTS 300:ssa mukana ollut Max Moberg on yksi näistä revanssin ottajista. Ja millainen revanssi se olikaan! Moberg selvitti käsittämättömän urakan ajassa 52 tuntia 23 minuuttia ja 30 sekuntia, ja alitti entisen reittiennätyksen yli viidellä tunnilla. Mies teki kisassa todellisen mallisuorituksen ja hämmästytti kaikki huikealla loppunostolla ja pirteällä olemuksellaan maalissa. Saimme Mobergin kisakuulumiset tuoreeltaan kotimatkan varrelta.
— Hain kisasta aikaa, mutta myös elämystä. Toissavuoden kokemuksen ja edellisten vuosien voittajien juoksujen perusteella tiesin, että aikaa pystyy viilaamaan. Arvioin pääseväni alle 55 tuntiin, mutta joidenkin kaverien ehdottaman 50 tunnin alituksen tiesin liian kovaksi, kertoo Moberg.
— Kisa meni suunnitelman mukaan. Ensimmäistä pätkää Kalmankaltioon on turha juosta kovempaa kuin 12-13 tuntiin, koska siellä on 30km polutonta pätkää, joka vie muuten voimat. Hetasta eteenpäin monella kärkijuoksijalla on aiemmin ollut todella vaikeaa. Tiesin, että siellä tehdään tulos ja jaetaan sijat. Jos lopussa pystyy juoksemaan, puhutaan tuntien erosta loppuajassa.
Moberg onnistui loistavasti toimimaan tämän tiedon mukaisesti. Lähes 200 kilometriä hän taittoi matkaa yhdessä Ville Tuomisen kanssa, joka voitti alle kuukautta aikaisemmin 100km:n juoksun Suomen mestaruuden.
— Edettiin Villen kanssa tasatahtiin, juostiin kaikki juostavat pätkät, alamäet ja tasaiset helpot polut. Puolivälissä Hetasta Pallakselle sanoin Villelle, että lähden nyt menemään, tuletko mukaan. Ei tullut, vaan loppumatkan etenin yksin. En tiedä, mitä Villelle kävi, mutta ero repesi aika isoksi. Iso kiitos Villelle hyvästä vedosta ja yhteistyöstä reitin varrella!
— Huollot menivät tällä kertaa aika nappiin. Vuonna 2021 niihin meni 9-10 tuntia. Huolloissa on paljon vapaaehtoisia auttamassa, mutta minulla oli sisko huoltamassa, millä oli iso merkitys. Huolloissa otetaan minuutit ja puolet tunnit, kun saa heti sitä apua mitä tarvitsee, ja voi itse keskittyä palautumiseen.
— Kalmankaltioon tultiin puolenyön jälkeen, ja huoltoon meni vain puoli tuntia. Huolto sujui hyvin. Suuri muutos vuoteen 2021 oli, että pääsimme sisälle huoltamaan vanhaan raja-asemaan. Huollossa sai uutta energiaa, vaihdettiin vaatteita, tankattiin ja käytiin läpi sääennuste ennen siirtymistä pitkälle osuudelle kohti Hettaa. Hettaan tultiin viiden maissa iltapäivällä. Söin, kävin suihkussa, vaihdoin kengät ja vaatteet, huolsin jalat ja nukuin kunnon unta ehkä noin 10min. Muuten lepäsin. Kaikkiaan tauko oli noin 1h 45min. Pallakselle tulin viiden maissa aamulla. Söin, vaihdoin taas varusteita, ja jatkoin matkaa 27 minuutin tauon jälkeen. Yhteensä huoltoihin meni siis selvästi alle kolme tuntia.
— Tunnelmat kisan aikana pysyivät hyvin positiivisina, ja pystyin keskittymään hyvin koko kisan ajan. En joutunut suuresti taistelemaan motivaation tai muiden haasteiden kanssa. Toki muutamia synkkiä hetkiä oli, mutta onnistuin korjaamaan tilanteen esimerkiksi tankkaamalla uutta energiaa tai siirtämällä fokusta asioihin, jotka ovat hyvin.
— Tiistain ja keskiviikon välisenä yönä väsytti aika lailla. Oli viileää ja sumuista, mutta T-paita ja irtohihat riitti. Kun aurinko nousi ja ilma lämpeni, piristyin selvästi, eikä univaje enää haitannut niin pahasti. Otin Pallaksen jälkeisen pätkän kevyesti, että jaksaisin juosta lopun helpot osuudet. Rauhalan jälkeen on hyvää juostavaa pätkää. Loppukirissä Kotamajalta maaliin pystyin pitämään jopa 6min/km vauhtia.
— Kun saavuin Peurakaltioon ja täytin viimeisen kerran juomapullot, tiesin, että pystyn tekemään uuden ja reilun reittiennätyksen. Maaliin oli enää pääosin juostavaa polkua. Tuntui todella hienolta, kun pystyin toteuttamaan suunnitelmani, ja kaikki meni kisassa pääosin odotusten mukaan. Lähestyessäni Äkäslompoloa reitin varrella oli ihmisiä kannustamassa, mikä nosti mielialaa. Erityisen oli upeaa nähdä tuttuja, jotka olivat tulleet paikalle ja kertoivat seuranneensa GPS-seurantaa alkuviikon aikana. Maalissa fiilis oli onnellinen ja kiitollinen, ja oli erittäin mukava nähdä maalisuoralla kymmeniä ihmisiä kannustamassa maaliintuloa.
— Minulla on motto pitkissä ultrakilpailuissa: ”Start with your legs, finish with your mind”, joka toimi myös tässä pitkässä seikkailussa. Todella iso kiitos NUTSin järjestelytiimille, vapaaehtoisille, oma yhden hengen huoltotiimilleni siskolleni Stinalle, treenikavereille sekä varusteiden osalta Sauconylle ja Druimaarille. Tästä on mukava jatkaa eteenpäin!
— Nyt edessä on aktiivista palautumista ja tarkkaa palautumisen seurantaa. Kisassa ei tullut yhtään rakkoa, enkä kuivunut missän vaiheessa, joten siinä mielessä uskon palautumisen sujuvan hyvin. Muutenkaan ei tullut mitään isompia vaivoja. Olo on paljon parempi kuin vuoden 2021 kisan jälkeen, kun jalat pysyivät ehjänä.
Mobergilla on pitkä juoksutausta maantiellä ja vuoriultrissa. Kesäkuussa hän edusti Suomea polkujuoksun MM-kisoissa pitkällä 80 kilometrin matkalla ja juoksi helmikuussa maantiemaratonin aikaan 2:39:19.
Miehen ohjelmassa on tänä vuonna vielä kaksi pitkää kisaa: kuukauden päästä rogaining-suunnistus Ruotsin ja Norjan rajamaastossa ja syyskuun puolivälissä 330 kilometrin vuorikisa Tor des Geants, jossa nousua kertyy peräti 24000m.
Toivotamme hyvää palautumista, ja menestystä tulevissa koitoksissa! Vielä isot onnittelut upeasta juoksusta ja kiitokset mahtavasta viihteestä koko kisayleisön puolesta!