NUTS Ylläs Pallas kasvaa ja komistuu vuosi vuodelta upeammaksi polkujuoksijoiden kesäkokoontumiseksi. Koronakuoppa on jäänyt jo kauas taakse, ja kahtena peräkkäisenä vuonna tapahtuma on lyönyt pöytään osanottajaennätyksen ja ennätykovan tulostason. Myös kansainvälinen näkyvyys on hyvässä kasvussa, ja tänä vuonna mukana oli jo 25 kansallisuutta.
Kisaviikko alkoi jo maanantaina Suomen ainoan 200 mailin kisan NUTS300:n käynnistyessä Lemmenjoen kansallispuiston Njurkulahdesta. Hurjan 326km:n urakan selvitti 20 juoksijaa, nopeimpana Max Moberg uudella reittiennätyksellä 52:23:30 ja Susanna Ylinen ajassa 71:21:57. Max Mobergin kisan tarina löytyy erillisestä artikkelista.
Simpasen reittiennätys 66km:n kohokohta
Perjantaina 7.7. pääsivät irti ensin 66km:n juoksijat ja heti perään 166km:n taivaltajat Hetasta kohti etelää. 66km:lla maali oli Pallaksella, kun satamailisen reitti jatkoi Äkäslompoloon Yllästunturin ja Kesängin ylittävän kunniakierroksen kautta.
Miesten 66km:lla nähtiin yksi tapahtuman suvereeneimmista suorituksista, kun Juuso Simpanen lohkaisi reittiennätyksestä peräti 25min ja alitti suunnitelmansa mukaisesti 5h30min ajalla 5:21:46. Toiseksi ylsi nuori Petrus Genas, 6:06:21, parantaen viimevuotista aikaansa komeat 44 minuuttia ja kolmanneksi Jari Särkijärvi, 6:10:10.
— Säästelin tarkoituksella ekan puoliskon. Ketomellasta maaliin on paljon raskaampi. Onnistui kyllä hyvin vauhdinjako, ja sain pidettyä hyvin vauhtia yllä loppuun asti ja nousut tuli kivasti, kertasi Simpanen taktiikkaansa.
— Oikeastaan ainoa ongelma oli, että lopussa alkoi vähän pistää vatsaan. UTMB-kokeiluna otin tarkoituksella enemmän energiaa kuin normaalisti, yli 100g hiilaria tunnissa, mikä oli pikkuisen liikaa.
Simpanen jäi kisan jälkeen pariksi viikoksi Ylläkselle treenailemaan, ja aikoo siirtyä kuukautta ennen UTMB:tä paikan päälle valmistautumaan. Mielenkiintoista nähdä, miten paljon viimevuotinen 30. sija paranee. Ainakin Hetta-Pallas -juoksu lupaa sen kannalta hyvää.
Lehtimäen ja Krohnsin loppukiri säväytti
Naisten 66km:n kisassa Teija Lehtimäki ja Marika Krohns kävivät voitosta tiukan loppukirikamppailun, jossa Lehtimäki sai pidettyä Krohnsin takanaa 9 sekunnin turvin ajoin 7:03:11 ja 7:03:20. Emmi Hakomäki oli kolmas, 7:12:41.
Lehtimäki kertoi juosseensa matkan kahdesti aiemmin porukassa rauhallista vauhtia maisemista nautiskellen. Parin vuoden aikana hän on osallistunut muutamiin polkujuoksuihin kisamielessä.
— Nyt tuli tunne, että Hetta-Pallaskin olisi hienoa kokea omalla vauhdinjaolla. Oli hieno elämysreissu, sain juuri sellaisen juoksukokemuksen, mitä lähdin hakemaan. Tiesin pystyväni juoksemaan top-vitoseen, jos kaikki sujuisi ongelmitta, mutta voitto oli yllätys. Viimeisessä alamäessä oli melkoisia ongelmia etureisien kanssa ja lopusta tulikin tosi hieno ja tiukka kisa.
Krohns puolestaan lähti kisaan epävarmana jalkavaivojen takia, mutta sai ne pysymään aisoissa lähes koko matkan.
— Olen dieselkone, ja alku oli tahmea. Tokan huollon jälkeen alkoi kroppa lämmetä. Sen jälkeen oli tosi hyvä fiilis juosta. Minulle tärkein tavoite näissä tapahtumissa on, että voin nauttia matkanteosta.
— Viimeisellä kympillä aloin yllättäen saavuttaa kärkeä. Nilkkakivun vuoksi juoksu meni töpöttelyksi, mutta muuten olo oli hyvä ja tosi energinen. Noin viisi kilsaa ennen maalia nousin toiseksi ja Pallaksen alastulorallattelussa aloin saavuttaa myös kisan ykköstä.
— Loppukiri oli tiukka ja raastava. Kiinni en saanut parempaani, mutta olin tosi tyytyväinen, että loppu meni noin hienosti ja nousujohteisesti. Tavoite täyttyi: reissu oli tosi kiva, ja maisemiakin kerkesin huokailla, Krohns kiteytti urakkansa.
Höglund ja Tanskanen 160km:n valtiaat
Kisassa odotettiin pitkälti NUTS Karhunkierroksen toisintoa, sillä viivalla olivat Rukan miesten kärkikolmikko Anton Aro, Casper Höglund ja Verneri Teppo sekä naisten voittaja Kaisa Tanskanen.
Alkuun näyttikin siltä, että voittajavedossa varmat pitävät. Aro otti miehissä tukevan johtopaikan Höglundin ja Tepon seuratessa tässä järjestyksessä. Naisissa Tanskanen piti omaa vauhtia alusta asti, ja Henna Järvisalo erottui tasaisesta muusta porukasta yhtä selvästi.
Selkävaivat pakottivat Aron kuitenkin hidastamaan vauhtia jo ennen Pallasta ja veivät miehen kokonaan polun sivuun pian Pallaksen jälkeen. Höglund jatkoi reipasta vauhtia maaliin asti ja otti voiton komealla ajalla 17:33:35. Teppo ja Jonas Lindell kävivät tiukan kisan kakkossijasta, jonka Teppo kuittasi vahvemman lopun ansiosta ajalla 20:13:48. Lindell ylitti maaliviivan vajaat 20min myöhemmin.
Höglund kertasi juoksuaan seuraavasti:
— Matkaan lähdin varmoin mielin. Edellinen viikko oli sen verran laadukas ja hyväntuntuinen, että tiesin lihaksiston kestävän kyllä matkan. Piti vain välttää tyhmiä virheitä.
— Kisa eteni hyvin ensimmäiset kaksi huoltoväliä, ja juoksin pitkillä alamäkiosuuksilla hyvää vauhtia Ketomellaan. Huollosta lähdin neljän lötköpullon kanssa. Se oli liian vähän, ja nopean vauhdin ja pitkän huoltovälin myötä tuli nestevajetta.
— Pallaksella yritin juoda nesteitä takaisin ja jatkoin kolmella pullolla kohti Rauhalaa. Matkalla Rauhalaan kärsin jatkuvasta kuumuuden tunteesta, joka johtui varmaankin nestehukasta. Viilensin itseäni Pyhäjoessa ja join ylimääräistä.
— Rauhalasta Peurakaltioon pyrin liikkumaan tasaisesti hidastaen vauhtia mahdollisimman vähän. Tiesin olevani reilussa johdossa, kiitos huoltojoukkojeni ja Pahtavuoman huollon. Tässä vaiheessa myös viileys helpotti oloa, ja pärjäsin jo pienemellä juomisella.
— Peurakaltion jälkeen olin taas tutuissa maastoissa, ja jatkoin varmoin mielin, sillä tiesin alustan olevan paljon helpompaa loppuun asti. Alkoi tulla semmoinen jännitys ja innostus, että voittohan tästä tulee, kunhan ei möhlitä!
— Meno oli varman tasaista maaliin asti, vaikka juoksu oli lopussa raskasta ja puhti alkoi loppua. Parannettavaakin jäi erityisesti vauhdinjaossa: Hetta-Pallas -väli oli liian nopea. Liika into lähdössä kostautui uupumuksena ja nestevajeena.
Mainittakoon, että Höglundin väliaika Pallakselle oli 9min nopeampi kuin hänen viimevuotinen 66km:n tuloksensa. Reipasta kehitystä on siis tapahtunut. Mihin tämä 20-vuotias vielä ehtiikään?
Vaaroilla Höglund hakee ehjää kisaa, kakkostavoitteena palkintosija. Maaliin pääsy tarkoittaisi melko varmaa UTTF-kokonaiskisan voittoa. Tulevaisuudessa miehen mielissä siintelevät isommat leikkikentät Keski-Euroopassa ja Amerikassa.
Kaisa Tanskanen oli huikean Karhunkierroksen jäljiltä naisten ykkössuosikki. Lue Tanskasen NUTS KK-mietteet täältä. Hän otti myös Ylläksellä omansa varmoin ottein ajalla 22:17:52, vaikka reittiennätys jäi tällä kertaa rauhaan.
Instagramissa Tanskanen tunnelmoi juoksusta sanoin, jotka kuvaavat hyvin ultrajuoksijan kokemuksia ja ajatuksia matkalla:
— Tästä kisasta olin haaveillut jo pitkään, koska Hetta-Pallas -vaellusreitti on yksi lempipaikoistani juosta. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Itselle hienoimmat hetket osuivat tällä kertaa Pallas-Ylläsjärvi välille, kun suurimmat vatsaongelmat helpottuivat, alkoi yötön yö ja sai hiljaisuudessa taivaltaa matkaa yksin. Loppuun vielä sopivasti hapottavat nousut Ylläkselle ja Pirunkurulle, ja olin täysin valmis ylittämään maaliviivan.
Henna Järvisalo otti selkeän kakkospaikan ajalla 24:25:03 ja tasaisen mittelön pronssisijasta käänsi edukseen Hanna Hyyryläinen, 26:45:24.
Meek naisten satasen ykkönen
100km:n reitti koki tälle vuodelle merkittävän muutoksen, kun alkuun lisättiin kahdeksan kilometrin ja 430 nousumetrin kunniakierros Taivaskeron huipulle. Loppumatkasta reitti oli hieman aiempaa lyhempi Varkaankurun osuuden jäätyä välistä, mutta kokonaismatka oli silti noin 107km.
Naisten kisassa nähtiin mielenkiintoinen mittelö britti Jo Meekin ja Eevi ja Dagny Bengsin välillä. Meek vei voiton 12:31:48. Eevi Bengs oli toinen, 12:41:11 ja Dagny kolmas 10 sekuntia myöhemmin.
— Löysin kisan, kun halusin tulla käymään Suomessa. kertoi Meek. Paperilla reitti kuulosti helpolta, mutta tekniset, kiemurtelevat metsäpolut tekivät siitä erittäin haastavan. Kisa oli erittäin kaunis, varsinkin kun aurinko paistoi pilvien alla Pallaksen huipulla. Palkitseva kokemus! Tunnelma oli hauska ja eläväinen. Erittäin suositeltava tapahtuma! Kiitos, että sain olla mukana!
Meek raportoi juoksusta englanniksi:
— The competition was tough. I felt good at the start so ran at a pace that was comfortable- maybe too fast. In the early morning I was running alone and felt quite tired, so think I slowed.
— Eevi and Dagny caught me up at 50km. I replenished from my drop bag and thought it’s now or never. I pushed on hard and raced the final half always thinking they were behind me. It was mentally and physically exhausting! There was a sting in the tail of the course with the final ascent with 5km to go. That was so unnecessary 😂. I pushed so hard my stomach was very unhappy towards the end!
Bengsin sisarukset eivät tienneet tilanteen tiukkuudesta tai havainneet Meekiä puolivälin huollossa. Näin Eevi raportoi omasta juoksustaan:
— Tykkäsin todella paljon uudesta reitistä. Pallaksen kierros oli hieno, vaikka sainkin reidet hieman tukkoon kun intoilin ekassa laskussa.
— Juoksu oli melkoista vuoristorataa. Ekan kerran tuntui hyvältä 20 km:n kohdalla. Välillä oli aivan kauheaa, ja sitten löytyi ainakin hetkellinen keveys. Varsinkin alkumatkasta epäilin suuresti, mahdanko ylipäätään päästä maaliin, ja tuntui pieneltä voitolta päästä puolenvälin huoltoon. Sen jälkeen oli jotenkin helpompaa.
— Oli hienoa päästä vihdoin yhdessä ultralle Dagnyn kanssa, ja vauhdit osui hyvin yhteen. Eipä tullut tylsää, kun Dagny järjesti ohjelmaa matkan varrella! Olin yllättynyt, että kisan voittaja oli maalissa vain 10 min ennen meitä. Hän lähti todella vakuuttavasti juosten Pallaksen nousuun ja ajattelin, että hän on maalissa vähintään tuntia ennen minua.
Miesten satanen Parjanteen heiniä
Antti Parjanne oli ensimmäistä kertaa näin pitkän kisan lähtöviivalla, ja hoiti homman mallikkaasti. Reitin pidennyksestä huolimatta voittoaika 10:03:33 alittaa edellisten vuosien tulokset. Jani Virta vei kakkossijan ajalla 10:42:57 ja Risto Mägi oli kolmas, 11:03:32. Tässä Parjanteen raportti:
— Ennakko-odotuksia ei oikein ollut. Lähdin katsomaan mitä elämyksiä yöjuoksussa on tarjolla. Alun lisälenkki oli hieno, mutta pitkässä alamäessä olisi jo voinut saada etureidet jumiin. Itsellä ne olivat valmiiksi vähän väsyt, mutta eivät onneksi menneet pahemmin jumiin
— Tunnin ja kolmen tunnin välillä koko mies oli jossain yöllisessä virransäästötilassa, eikä juokseminen tai kisaaminen kiinnostanut. Rauhalan huollossa sain vähän vahingossa pienen etumatkan Jani Virtaan ja se kasvoi vielä 3km:n tiepätkällä. Ennen Pahtavuomaa aloin heräillä horroksesta, ja pikkuhiljaa homma alkoi tuntua normaalimmalta.
— Peurakaltion dropbagista vaihdoin kengät ja sukat, mutta vinoissa maastokohdissa ja kivikossa oikea isovarvas kipuili pahasti. Sain nauhoitusta säätämällä sitä vähän paremmaksi, mutta suurin apu oli kuitenkin loppupään kivituhkabaanoista ja muista helpommin juostavista kohdista.
— Kellokkaalla kuulin olevani 30 min johdossa, joten lopun otin varovaisesti kaatumisia ja orastavia pohjekramppeja vältellen. 10h alitus olisi ollut mahdollinen, mutta minulle riitti voitto ja suht juoksukykyisenä pysyminen. Paikoin oli ehkä vähän tylsää näin pitkässä kisassa, ja vuorokaudenaika oli minulle hankala, joten voi olla, että minua ei enää uudestaan nähdä Pallas-Ylläksen satasella, arveli Parjanne.
Ylinen ja Oravamäki — tutut nimet 37km:n kärjessä
Ylläksen 37km oli Buff Trail Tourin kolmas osakisa ja keräsi lähtöviivalle kovatasoisen joukon juoksijoita. Miesten selkeä ykkössuosikki oli Juho Ylinen, mutta mukana olivat myös Dynafitin tiimijuoksijat Luka Kovacic (SLO) ja Gabriele Pace (ITA), joiden etukäteen arveltiin kolkuttelevan Ylisen kantapäitä.
Kovalla alkuvauhdilla Ylinen kuitenkin teki riittävän eron muihin jo Ylläsjärvelle ja hoiti voiton kotiin jo kolmatta kertaa peräkkäin. Voittoaika 2:34:44 jäi hänen omasta reittiennätyksestään puolisen minuuttia. Kovacic ehti toiseksi ajalla 2:44:13. Kolmas oli ilahduttavasti Eetu Nordman, 2:47:47, joka alkaa taas saada juoksuvauhdista kiinni. Pacen loppusija oli 4.
Ylinen kertoi, että kova alku oli harkittu taktiikka, tarkoituksena yrittää juosta Kovacicilta jalat alta.
— Lähtikin itsellä turhan kovaa, ja juoksin ainakin omat jalat alta. Ylläsjärven huollossa olin reilusti viime vuotta edellä, mutta Ylläksen jyrkän alamäen jälkeen alkoi tuntua jo nihkeältä. Vika tunti oli huonoa, ja Pirunkurun jälkeen loppui nesteet. Vielä polkujuoksijan peruskaveri eli vatsavaivat siihen mukaan, niin ei löytynyt päätä ja intoa puskea uutta reittienkkaa.
— Taktiikka onnistui, kun voitto tuli, mutta hieman ehkä takki auki tuli muuten kisa vedettyä. Join pelkästään litran vahvaa urkkajuomaa lämpimässä kelissä, joka kostautui nestehukkana ja vatsasippinä. Mutta hattutemppu onnistui!
Naisten 37km:lla nähtiin tasainen ja jännittävä taistelu kärkisijoista. Alkumatkasta nelikko Mari Lahelma, Maija Oravamäki, Sofia Pellonperä ja hiihtoladuilta tunnettu Riitta-Liisa Roponen juoksivat yhtä matkaa.
Tilanteet vaihtelivat, ja lopussa kokemus oli valttia, kun Maija Oravamäki saapui maaliin ykkösenä ajalla 3:14:24. Roponen jäi niukasti hopealle, 3:16:20. Pitkään johtanut, mutta lopussa takareisikramppien hidastama Lahelma oli ensimmäisessä polkukisassaan hienosti kolmas, 3:17:52. Pellonperä, 3.22:21, oli viime vuoden tapaan neljäs, mutta paransi aikaansa lähes 10min.
Huomion arvoista on myös naisten kisan yleinen tason nousu: tämän vuoden kuudennenkin juoksijan aika olisi viime vuonna riittänyt hopealle, ja kärkikymmenikon tulosten keskiarvo parani kymmenen minuuttia aikaan 3:26:50.
Näin Oravamäki kuvasi hetkiä voiton tuoneessa kisassa:
— Olihan jännä päivä! Meitä naisia oli tasainen joukko lähdössä matkaan, ja viime tingassa mukaan ilmoittautunut Riitta-Liisa Roponen toi mukavaa kuhinaa joukkoon.
— Juoksimme neljän naisen porukassa aina Ylläkselle saakka, ja tunkkauksen jälkeen tunturin päällä joukko alkoi vähän rakoilla. Johdossa ollut Mari Lahelma tuntui vain liitävän askel askeleelta kauemmas – niin kevyt hänen askeleensa oli! Kun omat jalat olivat tönköt Ylläkseltä alas hurjistelun jälkeen, aloin keskittyä siihen, että jospa Ritu kuitenkin tässä lajissa pysyisi selän takana.
— Pirunkurun rankan tunkkauksen jälkeen jalat rullasivat taas yllättävän hyvin, ja kun näin edessä menevän Marin välillä kävelevän, ajattelin, että mitenköhän tässä loppujen lopuksi käy. Marilla alkoi sen verran matka painaa, että pääsin hänen ohitseen muutama kilometri ennen maalia. Juoksin Maria karkuun “tuli peffan alla” ja ihmettelen kovasti kisan saamaa käännettä; pitkillä kestävyysmatkoilla voi tapahtua ihan mitä vain!
— Jos joku väittää, että juokseminen on pelkkää monotonista askel askeleelta etenemistä, on hän väärässä. Lyhyelläkin matkalla (vai onko 37km lyhyt?) on tunneskaala valtavan laaja! Kun vielä mukaan lasketaan ennakkovalmistautuminen ja jälkispekuloinnit, on jokainen kisastartti äärettömän kasvattava ja opettavainen kokemus! Kiitos tästä ihanuudesta, tätä lisää, Oravamäki hehkutti.
Buff Trail Tourin yhteistuloksissa kolmen kisan jälkeen naisissa johtaa Oravamäki 200 pisteellä Karhunkierroksen ja Ylläksen voittojen ansiosta. Ylläksellä ajalla 3:47:21 sijalle 13. juossut Laura Alestalo on toinen kolmen kisan pisteillä 181,03 ja Ylläksen väliin jättänyt Elisa Sihvola kolmas, 177,21.
Miesten BTTF-pisteissä Juho Ylinen nousi kärkeen myös kahden voiton turvin. Sami Leskinen on toisena 171,34 pisteellä, mutta ei ollut mukana Ylläksellä. Kolmantena on Ylläksellä 10:nneksi sijoittunut Pekko Paajanen 161,82 pisteellä.
15km – Sorvisto ja Kuisma pikamatkan ykköset
Kisaviikonlopun viimeinen startti oli 15 kilometrin kierros Äkäslompolosta Kellokkaan luontokeskuksen kautta Kesängille.
Miesten kisan vei nimiinsä tuttuun tapaan Tuomo Kuisma, joka on erikoistunut hyppäämään lähtöviivalle viime hetkellä. Kuisman voittoaika 1:05:21 oli puolisen minuuttia viime vuotta nopeampi. Toinen oli Johannes Soutukorva, 1:09:06 ja kolmas Eero Okkolin, 1:13:03.
Naisten 15km:lla nähtiin tasainen kisa. Ella Sorvisto oli ykkönen, 1:11:13 ja Vilma Sorvisto toinen, 1:12:50. Kolmas oli Elsa Ankelo, 1:13:13.
Ennuste ensi vuodelle
Lapin kesän ja yöttömän yön taika, avaran tunturimaaston fyysinen haaste ja tapahtuman lyömätön tunnelma ovat niin vahva yhdistelmä, että se houkuttaa juoksijoita runsain määrin jatkossakin.
Ylläksestä ja Suomen Lapista yleensä on kehittymässä huippuluokan lomakohde myös kesällä, ja se saa varsinkin aktiivilomailijat suuntaamaan seudulle entistä innokkaammin. Myös ulkomaisten vierailijoiden määrä kasvaa sekä yleisen trendin että onnistuneen tapahtuman osallistujien levittämän sanan myötä.
Myös tapahtuman kilpailullinen taso kovenee vauhdilla. NUTS Ylläs Pallas on oiva näyttämö uusille juoksjoille kotimaisen läpilyönnin tekemiseen, ja vakiintuneet kärkinimet tulevat vuodesta toiseen parantamaan omia ja reittiennätyksiä.
Ensi vuonna tapahtuman voi odottaa rikkovat jo 2000 juoksijan rajapyykin ja kansallisuuksien määrän nousevan yli 30:n kuten ennen koronaa. Muutama reittiennätys on hyvinkin todennäköinen, ja eri matkojen kärkiviisikojen tulosten keskiarvo paranee todennäköisesti joka matkalla.
Ainoa isompi kysymysmerkki on NUTS300:n tilanne. Monipäiväinen juoksuseikkailu on ainutlaatuinen elämys ja omassa luokassaan niin fyysisenä kuin henkisenä suorituksena. Haaste on kuitenkin niin kova, että kolmessa vuodessa suurin osa niistä suomalaisjuoksijoista, jotka voivat realistisesti ajatella sen vastaanottamista, ovat jo olleet mukana. Heistä useimmille kyseessä on kerran elämässä -kokemus, ja jos ensimmäisestä yrityksestä on jäänyt jotain parannettavaa, ovat he viimeistään toisella kerralla todenneet, että tämä reitti on nyt nähty.
Ydinkysymys on siis, pysyykö NUTS300 hengissä niin kauan, että sen maine alkaa houkutella riittävästi juoksijoita ulkomailta, jotta paljon työtä vaativa järjestäminen on perusteltua. Tapahtumassa on ehdottomasti aineksia PTL:n, Tor des Géantsin ja Swiss Peaksin kaltaiseksi legendaksi, mutta se vaatii työtä, aikaa ja kärsivällisyyttä.
NUTS Ylläs Pallas tulokset
NUTS Ylläs Pallas kuvapankki
Trail Tour Finland tulokset