Tulevaisuuden polkujyrät Nuuksiossa

Nuuksio Classicin lähtöalueella kävi lauantain aamupäivällä kova kuhina. Maratonille lähteneet aikuiset olivat jo startanneet urakkaansa, mutta vielä oli yksi päivän kohokohdista jäljellä, lasten minimaraton. Vanhemmat tsemppasivat pieniä polkujyriään, joiden itseluottamus oli huipussaan:

– Muista sitten että lähdet hiljaa liikkeelle, se on kuitenkin pitkä matka ja…
– Ei kun mä lähden täysiä!

Kuten kuuluukin, lähdössä aina vähän jännittää. Seitsemänvuotias Sara ja kahdeksanvuotias Lauri starttasivat Nuuksiossa ensimmäisiin kisoihinsa. Sara edustaa Pakilan Vetoa ja Lauri hämeenlinnalaista Tawastia Trail Clubia. Molemmat kertoivat, että vähän kyllä jännittää, mutta ei kuulemma paljoa. Taktiikka juoksuun oli molemmilla hiottu huippuunsa. Sara tuumasi ettei lähde vetämään ihan täysiä, ja Laurikin ajatteli että huoltoon asti hiljaa “ja sit ehkä täysiä”.

Lahtelaisen Dirtbag Runnersin kahdeksanvuotias Hemmo on sen sijaan jo kokenut polkujuoksukonkari. Bodom Traililta oli jo aiemmin haettu kisakokemusta, ja menohaluja riitti kun kipsikin oli saatu pois häiritsemästä. Tarkoitus oli kuulemma mennä ainakin aika lujaa.

P9020323

Kisojen räjähtävin lähtö nähtiin minimaratonilla. Kuva: Kari Koskinen

 

Nuuksion Soidinsuota kiertelevä hyväkuntoinen 5,7 kilometrin kisareitti tarjosi juuri sopivasti urakkaa 5-15 -vuotiaille polkutykeille. Sade oli paikoin pehmentänyt polun mutaisiksi lätäköiksi, mutta nyt saisi rypeä kunnolla ja luvan kanssa. Siinä missä moni huoltajana perässä sinnitellyt aikuinen yritti kiertää pahimpia lätäköitä, painelivat useat tenavat hetteiköistä läpi polviin asti kuraisina. Tässä nähtiin nyt tosi polkujuoksijoita!

Kuten yleensäkin, parasta polkujuoksukisassa on kun maali alkaa kuulumaan. Polun varrelle kerääntyneet kannustajat tsemppasivat pieniä juoksijoita huimiin loppukireihin. Ja jos matkalla hymyilytti, niin maalissa nauratti. Seitsemänvuotias Otso nautiskeli palkkaripillimehua, eikä näyttänyt olevan juuri moksiskaan, vaikka takana oli kuitenkin ihan kelpo määrä kilometrejä. Matka ei Otsosta tuntunut kovin raskaalta, ja kivaa oli varsinkin kun voitti äidin. Maalissa saatu mitali kruunasi hienon juoksun. Otson mielestä oli kivaa ja ihan hyvin voisi osallistua uudelleenkin. Ekasta polkujuoksukisasta jäi hyvä mieli.

Nuuksio Mini Maraton 2017-3992

Hemmo tulossa maaliin, Otso loppukirissä aivan kannoilla (Kuva: Miska Koivumäki).

 

Junnujuoksu on hieno lisä muutenkin mahtavaan Nuuksion kisaviikonloppuun. Lapset ovat poluilla kuin kotonaan, ja loikkiminen juurakoiden yli käy parhaastakin pomppulinnasta. Yllättävän tekninenkin oli pelkkää paperia, kun suunnitelmana tuntui olevan perässä puuskuttavan isän päihittäminen. Kun itse yritin huudella omalle pojalleni, että nyt mennään aika lujaa ja pitäisikö hieman hiljentää oli vastaus tyly:

–  Tää ON mun hiljaa!


Lue myös kuinka aikuiset suoriutuivat omasta urakastaan Nuuksio Classicilla ja Nuuksio70 ultralla.