Tiedätkö, mikä Lapin pitkissä polkujuoksuissa on parasta? Maisemat? Seura? Itsensä ylittäminen? Maaliin pääsy? Varmasti kaikki tämä, mutta monella ylitse muiden nousee seikkailusta ja haasteiden voittamisesta syntyvät kokemukset ja tarinat, joista parhaita muistellaan lopun elämää.
NUTS Ylläs Pallaksella näitä tarinoita luotiin taas yli 1500 juoksijan ja satapäisen toimitsijajoukon voimin. Tässä niistä muutamia erittäin innostavia! Tekstiä on täydennetty somekommenteilla juoksijoiden ja kisan kanavista.
NUTS Distance 300 Maisalan ja Vierimaan hallintaa
Maanantaina 4.7. startannut NUTS Distance 300 -seikkailujuoksu innosti tänä vuonna reilut 30 polkujuoksijaa koettelemaan kestävyyttään yli 320 kilometrin taipaleelle. Kisareitti kulkee läpi Lemmenjoen kansallispuiston, Pöyrisjärven erämaa-alueen ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston ja tarjoilee osallistujille erämaista Lappia paikoin tallattujen polkujen ulkopuolella.
Miesten kisan ensimmäisellä etapilla Lemmenjoen Njurkulahdesta Kalmankaltioon Tuomas Maisala ja Mika Leppälä muodostivat kärkiparin, joka erkani pian muista. Jono venyi alusta asti varsin pitkäksi, sillä osalla juoksijoista tärkein tavoite oli päästä 130 tunnin määräajan puitteissa reitti läpi.
Keskimmäisen etapin puolivälissä Maisala erkani Leppälästä, ja kiskaisi tieosuudella Hetan huoltoon eron jo lähes 1.5 tuntiin. Vajaan 2 tunnin huolto- ja lepotauko lisäsi eroa tunnilla, joten kisan voiton suhteen kysymys oli lähinnä se, pääsekö Maisala tällä kertaa maaliin asti. Viime vuonna hänen matkansa katkesi johtoasemassa Pallaksen huoltoon jalkaterien mentyä märissä kengissä liian huonoon kuntoon.
Tällä kertaa Maisala otti matkalla jaloille muutaman minuutin ilmakylpyjä, mikä osoittautui hyväksi taktiikaksi. Mies ylitti maalilinjan hyvissä voimin ja reippaalla askeleella ajassa 57:31:59. Janne Hietalan viimevuotinen voittoaika alittui noin 1,5 tunnilla. Maalihaastattelussa Maisala kertoi reissun sujuneen suunnitelman mukaan, ja aikakin osui hänen kaavailemansa perusskenaarion mukaiseen 55-60 tunnin haarukkaan. Ensi vuoden juoksuun Maisala ei vielä luvannut lähteä mukaan, vaan kaipasi järjestäjiltä hieman lisää seikkailua uusien reittien muodossa.
Maisalan takana Vesa Keränen sai Leppälän kiinni Pallaksen jälkeisellä osuudella ja nousi kisan kakkoseksi. Loppuosuudella useita pitkähköjä lepotaukoja pitänyt Leppälä ehti pronssille.
Naisten ykköseksi selvisi Milla Vierimaa, joka lähti matkaan noin kuukauden valmistautumisella. Etukäteen vierimaata jännitti eniten navigoinnin onnistuminen ja veden hankkiminen maastosta. Molemmat sujuivat hyvin.
— Varmistin navigoinnin kahdella GPS kellolla, paperikartoilla ja kävimme vielä kertaamassa kompassin käyttöä ennen kilpailua. Menin myös kaksi ensimmäistä etappia porukassa, josta yksi oli viime vuonna mukana ollut kisaaja. Muuten en ole suunnitelmallinen kisaaja. En tehnyt koepakkaamista, energian tarpeen laskemista tai aikatauluja tai testijuoksua kisarepulla, kertoo Vierimaa taktiikastaan.
— Tiesin, että olen huono nukkumaan mutta kestän hyvin valvomista, joten siitä en etukäteen hermoillut. Lopulta nukuin koko kisan aikana yhteensä arviolta 1,5-2 tuntia ja se hiukan vaikeutti kulkua kahdella viimeisellä etapilla, jotka myös kuljin yksin, kertaisi Vierimaa matkan haasteita.
— Yllätyin, kuinka määrätietoisesti matkasin kohti maalia. Minulla ei ollut matkaan päästyäni pienintäkään epäilystä ettenkö sinne pääsisi. Porukassa matkatessani tein jalkahuollot ja otin energiat porukan mukana, mutta yksin jatkaessani jätin jalkojen huollot pois ja söin kun vauhti alkoi hiipua. Luotin siihen, että pääsen maaliin.
Matka ei kuitenkaan ollut helppo, enkä ole koskaan ollut noin väsynyt. Kaksi päivää maalintulosta en vielä oikein ymmärrä kaikkea kokemaani, eikä niitä pysty varmasti koskaan täysin pukemaan sanoiksi. Kokemus oli täydellinen, kun puolet siitä sai kokea yhdessä upean porukan kanssa ja puolet siitä jää vain itselle.
Näin pitkään tuntemattomaan kisaan lähtiessä maaliintulo on tavoite, mutta jossain taka-alalla pyöri ajatus että matkan saattaisi taivaltaa reilussa kolmessa vuorokaudessa kun pysyy liikkeessä. Sinne se loppuaika näköjään asettui, tuumi Vierimaa, joka ylitti maaliviivan ajassa 78:19:11 koko porukan viidentenä.
Toiseksi naisten sarjassa sijoittui häämatkallaan ollut Suvi Pitkänen ja kolmanneksi Jaana Tervo, joka noin vartin myöhemmin maaliin saapuneen sisarensa Kati Tervo-Niemelän kanssa on NUTS 300:n ainoa tupla-finisher.
160km: Priadka ja Päärni pistivät ennätykset uusiksi
Miesten satamailisesta odotettiin Tomi Mikkolan ja Slovakian Marián Priadkan otatusta, mutta Mikkolan meno oli vaikeaa heti alkumetreiltä. Priadka taas karsti muut kannoiltaan heti Pyhäkeron nousussa ja eteni sen jälkeen suvereenissa johdossa.
Pallaksella Priadka oli vielä joitakin minuutteja Juuso Simpasen viimevuotista ennätysjuoksua perässä, mutta alkoi sitten vähitellen saavuttaa ennätystä. Peurakaltion huollosta Ylläsjärvelle Priadka paineli erityisen vauhdikkaasti, ja nousi selvästi ennätyksen edelle. Maaliviiva ylittyi ajassa 16:28:07 ja ennätys parani 16 minuuttia.
Mikkola valitteli, että kroppa ei ollut tällä kertaa valmis tällaiseen koitokseen, sillä alkukesän harjoittelu oli ollut puutteellista mm. naimisiinmenon ja häämatkan takia. Mikkola sai heti alkumatkasta seuraa Verneri Teposta, joka puolestaan teki vahvan kisan. Miehet taittoivat matkan tasatahtia ja ylittivät maaliviivan jaetulla hopeasijalla ajassa 20:25:18.
160km:n uskomattomin suoritus nähtiin naisten sarjassa. Viime vuoden voittaja Irene Päärni lähti tällä kertaa matkaan fiilispohjalta ilman ohjelman mukaista harjoittelua. Päärnin tavoitteena oli kuitenkin parantaa viimevuotista vajaan 25 tunnin aikaansa.
Kisan aikana reitin varrelta kuului kummia: Päärni eteni aivan kärkimiesten kannoilla ja kellotti joka ajanottopisteellä niin hurjia väliaikoja, että yleisö oli ihmeissään: voiko vauhti kestää maaliin asti?
Kestihän se, ja ajalla 21:49:20 Päärni siirsi Saara Päätalon nimissä olleen entisen ennätyksen yli kahdella tunnilla historiaan. Aivan mieletön suoritus!
— Juoksu kulki ihmeen kevyesti, ilman suurempia ongelmia, seura ja huolto oli mahtavaa. Vasta viimeisellä 30 kilometrillä matka jo painoi, mutta kiva fiilis oli juosta, ja maisemat oli taas huikeat! Oma aikakin parani kolme tuntia, iloitsi Päärni.
Muut mitalisijat ottivat varsin odotusti Laura Petäjämäki, 25:19:26 ja Niina Repo, 26:14:58.
Anna Hopian superyllätys naisten satasella
Sadan kilometrin kisasta teki erityisen kiinnostavan se, että lähtölistalla ei ollut muita selvästi kovempia ennakkosuosikkeja. Odotettavissa oli siis uusia kärkinimiä ja kenties läpimurtoja Suomen ultrapolkujuoksun huipulle.
Kisa oli sekä miehissä että naisissa tasainen ja jännittävä. Naisten kärkikamppailu oli varsinainen herkkupala, kun Anna Hopia, Eevi Bengs ja Ruotsin Nadja Lukin etenivät kärjessä muutaman minuutin välein järjestyksen välillä vaihdellessa.
Ykkössijan vei lopulta kokenut Anna Hopia, jolle itselleenkin voitto oli valtava yllätys. Hopian oma viime vuoden aika parani samalla peräti neljä tuntia! Tässä Hopian huippujuoksun tarina:
— Olen treenannut keväällä pääsääntöisesti poluilla juosten, ja viikossa kilometrejä kertyy mukavasti (70-80km). Teen myös mäkitreenejä säännöllisesti viikoittain. Jokusen tempoharjoituksen tein kevään aikana muutaman viikon jaksolla, mutta muuten ajatuksena on ollut vain lisätä kilometrikuormaa helpottamaan pitkistä kisamatkoista suoriutumista.
— Tällä kertaa lähdin ihan etulinjassa matkaan. Tarkoituksena oli päästä jonottamatta liikkeelle heti alkuun. Se onnistui, ja sain heti mukavalta tuntuvan, mutta reippaan vauhdin päälle. Sitten vaan juoksin. Juoksin myös mahdollisimman paljon loivia nousuja, jotka aiemmin olen suosiolla kävellyt. Jalat tuntuivat hyvältä ja vauhti oli reipasta muttei äärirajoilla. Mieli oli keveä etenkin kun vatsa tuntui tällä kertaa rauhalliselta. Sain syötyä ja juotua tasaisesti.
— Huomasin kilometrien lisääntyvän kovaa vauhtia, vaikka kello tulikin perässä. Toinen puolisko kovine nousuineen olisi kyllä hitaampi, joten en osannut oikein asennoitua loppuaikaa ennustelemaan. Nadjan ohittaessa minut Rauhalan jälkeen asfaltilla en tiennyt sijoituksista mitään. Ajattelin olevani viidentenä tai kuudentena, ja sijoittuisin melko varmasti kympin sakkiin tuttuun keskikastiin.
— Juoksin poluilla vähemmän juosseen Nadjan melko pian kiinni, ja yhdessä juoksimmekin kunnes treenikaverini Eevi Bengs tavoitti meidät ehkäpä 30km:n kohdalla. Hän toi mukanaan myös huikean tiedon asemistamme kilpailussa.
— Kolmikkomme hajosi toviksi Peurakaltion huollon jälkeen minun jäätyäni “rentoutumaan” aavistuksen liian pitkään. Nilkkavaivaisen Nadjan tavoitin nopeasti, mutta Eevin jahtaaminen olikin hikisempi urakka. Luottamus omiin voimiin lisääntyi kilometri kilometriltä. Kisan toinen puolisko on minulle henkisesti helpompi, ja Eevin seurassa oli hauskaa edetä. Päätettiin kisata loppuun asti toinen toisiamme tsempaten. Eevin vahvuus on alamäkijuoksu ja minulla taas nousut. Tulisi jännä taisto!
— Viidenkympin kohdilla alkoivat jo jalatkin vähän huomautella olemassaolostaan. Polvissa tuntui vihlontaa, joka kuitenkin onneksi tuli ja meni. Mäkiä joutui nyt enemmän jo kävelemään, ja juoksun aloittaminen kävelyn jälkeen kävi työstä. Eevin jalat menivät hetkeksi tukkoon juuri ennen pitkää pitkospuunousua ja Kellostapulin kurua. Tilaisuuteni olisi tässä! Elämäni ensimmäinen NUTS-kilpailun voitto on nyt lähempänä kuin koskaan!
— Nyt piti juosta myös ylöspäin, jotta kaula Eeviin pitäisi. Eevin alamäkitanssi silmissäni pistin tossua toisen eteen. Ylläksen nousuun lähdin käsittääkseni muutaman minuutin erolla. Nousu tuntui pitkältä, ja tunsin olevani kamalan hidas. Mietin kuinka huippunaiset varmaan juoksee tämänkin. Nousun jälkeinen alamäki pitäisi myös juosta reippaasti jotta ero säilyisi.
— Kipeillä ja jäykillä kintuilla meno tuntui karmealta, mutta samalla johtoasema huikealta ja voimauttavalta. Kellokkaassa kuulin, että kaulaa Eeviin on mukavasti. Juoksin kuitenkin reippaasti pitkältä tuntuvan välimatkan Pirunkuruun. Jyrkät nousut on siitä kivoja, että niitä ei tarvitse juosta. Polvet saivat kaipaamaansa lepoa.
— Viimeiset kilometrit meni jo voittohuumassa. Maalissa vastaanotto oli huikea haastatteluineen ja valokuvauksineen. Once in a lifetime -hetki minulle, tavan tallaajalle. En uskonut enää pääseväni aiempien “huippuvuosieni” vauhtitasolle, mutta näemmä joku nytkähdys on kropassa tapahtunut. En ole polkujen kärkikaartia, ja ajattelin loppuaikani olevan ihan vitsi kovien naisjuoksijoiden puuttuessa kilpailusta. Vasta jälkeenpäin vertasin aikaani viimevuoden voittoaikaan, ja hiukkasen hymyilytti.
Todettakoon, että Hopian aika oli noin kahdella minuutilla uusi reittiennätys, joskin täysin samalla reitillä on kisattu vain viime vuonna.
Eemil Heiskanen miesten satasen valtias
Kuten naisten satasella, myös miesten kisasta puuttuivat nimekkäät ennakkosuosikit. Sen sijaan matkaan oli lähdössä monta hyvin harjoitellutta, aiemmin kärkisijojen tuntumassa pyörinyttä urhoa, joista parhaiten onnistuvat nousisivat Äkäslompolossa podiumille.
Keskipallin valtasi ajalla 10:30:32 Eemil Heiskanen, joka ehti jo kevään NUTS Karhunkierroksen 83km:lla juosta viidenneksi. Lasse Härkönen, 10:51:55 oli toinen ja Juho Kunnari, 11:04:54 kolmas. Heiskanen piti voittoaan hienoisena yllätyksenä, vaikka osasikin odottaa hyvää sijoitusta.
— Lähtöviivalla oli hieman jännitystä ilmassa, sillä edessä oli pisin matka, jolle olin koskaan osallistunut. Luotto omaan kuntoon oli kuitenkin hyvä, sillä kevään harjoitukset olivat sujuneet hyvin, ja Karhunkierros 83 viestitti kunnon kehittyneen oikeaan suuntaan.
— Alku taittui mukavasti muutaman juoksijan porukassa. Noin seitsemän kilometrin kohdalla siirryin kärkeen, ja melko nopeasti sain hieman eroa muihin. Matkan edetessä ero kasvoi, ja sain juosta yksin omaa tahtiani maaliin asti. Juoksu sujui ilman merkittäviä ongelmia, ja jalka nousi toivottuun tapaan. Viimeiset nousut selätettyäni juoksin onnellisena voittajana maaliin.
— Voitto maistui erityisen hyvältä, sillä tämä oli ensimmäinen sijoitukseni kolmen parhaan joukkoon. Onnistunut suoritus ja ykkössija tuo reilusti lisämotivaatiota jatkaa töitä kohti entistä parempia suorituksia. Seuraavaksi on luvassa muutaman viikon kevyempi jakso, jonka jälkeen katse siirtyy kohti Nuuksio70 Trail Ultraa ja Vaarojen maratonin 65km:ia, valottaa Heiskanen kauden jatkoa.
Suunnistajat Huttunen ja Hulkkonen 66km:n ykköset
Perinteinen Hetta-Pallas Ketomellan kierroksella höystettynä on ehkä Suomen hienoin tilaisuus ensimmäiseen ultrajuoksuun. Upeat maisemat ja enimmäkseen varsin vauhdikkaat polut siivittävät menoa, mutta yli 1800 nousumetriä ja muutama hankala kivikkopätkä pitävät huolen siitä, että kilometrit eivät taitu liian helposti.
Tälläkin kertaa moni osallistuja pääsee kutsumaan itseään ultrajuoksijaksi. Näin on myös kisan voittajien Esa Huttusen ja Johanna Hulkkosen laita, sillä kyseessä oli molemmille ensimmäinen ultrakisa.
Huippusuunnistaja Huttunen kertoi, että matka taittui lähes suunnitellusti. Mies lähti alittamaan kuuden tunnin haamurajaa, ja uskoi voiton mahdollisuuteen jo etukäteen. Näin Huttunen tarinoi päivä kisan jälkeen:
— Ensimmäinen ultramatka ja ensimmäinen voitto, ihan kiva muisto! Matka ei kuitenkaan taittunut ongelmitta. Alussa oli nihkeää, ja sykkeet kävivät punaisella mäissä. Ehkä se oli hyvä, että jouduin vähän rauhoittamaan. Etenkin Pyhäkeron nousussa odotin kevyempää jalkaa.
— Pyhäkerolla satoi jäätävää vettä ja oli kova tuuli, mikä ei helpottanut alkua. Piti lisätä vauhtia, että sain lämmöt päälle. Siinä saavutinkin kärjen, olin ehkä minuutin perässä siinä alussa. Vauhti tuntui hyvältä, niin mitä siinä jarruttelemaan. Kilometrit 20-50 menivät oikein mukavasti.
— Vähän ennen Lumikeron nousua tuntui niin mukavalta, että vedin ihan hirveät pannut sinne alamäkeen. Nousu meni haavoja paikkaillessa ja miettiessä, että mitä sitten pitää tehdä. Haaveri unohtui ja matka jatkui, mutta vedin pian toiset lipat tiellä. Jalat alkoivat olla jo sen värisiä, eivätkä enää omassa käskynvallassa, että oli pakko miettiä, miten loppumatka pitäisi juosta. Viimeiset 13km oli tosi rankkaa ja ilkeätä menoa. Piti ottaa rauhassa sekä ylä- että alamäet ja toivoa, että pääsee ehjänä maaliin.
— Tosi tyytyväinen olen, hieno reitti ja riittävän hyvät merkkaukset, vaikka parissa kohdassa haahuilin väsymyksestä muutaman kymmenen metriä ylimääräistä.
— Fiilis on sellainen, että en ehkä juokse muita ultria. Polkumaratonit on vielä kivoja, niissä pysyy vauhti vielä hyvänä, mutta sitä pidemmät matkat on tehty muille kuin minulle, tuumi Huttunen.
Huttusen voittoaika oli 5:49:43. Palkintopallin täydensivät lähes tasatahtiin edenneet Jani Virta, 6:11:55 ja Markku Kouva, 6:14:08.
Naisten kisan mitalikolmikon muodostivat Johanna Hulkkonen hienolla ajalla 6:51:49, Riina Kuuselo, 6:57:09, myös upeasti 7 tuntia alittaen, ja Susanna Voipio, 7:20:12.
Huttusen tavoin Johanna Hulkkonen tunnetaan paremmin suunnistusrasteilla, joissa hänellä on meriittejä SM-tasolla. Hulkkonen oli kisan jälkeen Huttusta innostuneemmissa tunnelmissa:
— Tämä oli mun ensimmäinen polku-ultra, ja näin ollen en ihmettele ettei kisaennakossa nimeä näkynyt. Itsellekin oli vähän mysteeri, millaista tulosta voi odottaa. Tiesin kyllä, että alle 8 tunnin selviän jos kroppa pelittää, mutta 6h51 ja voitto oli kyllä positiivinen yllätys. Ja voitto tietysti tuntuu tosi hienolta!
— Sen verran perillä olin reitistä, että tiesin Ketomellaan asti olevan helppoa. Arvelin pystyväni juoksemaan 30km varsin reippaasti, sen mittaisia pisimmät polkulenkit on olleet tässä kevään ja kesän mittaan suunnistusharjoittelun ohessa.
— Vaarana oli ehkä liian kova aloitus, mutta onnistuin jakamaan voimat aika fiksusti enkä kokenut suurempaa hyytymistä tai vaikeita kohtia matkan aikana. Toki loppupuolella Lumikeron ja Pallaksen viimeinen nousu koettelivat mutta sinnittelin ne välillä juosten ja välillä reippaasti kävellen. Teknisillä pätkillä keskityin yksittäisiin askeliin huolella ja vältin pahat kompuroinnit, mikä varmasti auttoi lopussa.
— Alamäkipätkillä sitten koitin luukuttaa, sillä ne ovat selvästi vahvuuteni.
Kaiken kaikkiaan olen tosi tyytyväinen kisaan. Maisemat oli aivan mahtavat, ja koko matkan riitti haastetta ja lopussa sopivasti myös vähän kärsimystä. Enköhän siis astele näille areenoille uudelleenkin!
Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan Huttusen ja Hulkkosen seuraavaa esiintymistä polkukisoissa! Molemmilla on potentiaalia nousta palkintokorokkeiden vakiokasvoksi omilla suosikkimatkoillaan.
37km Ylisen ja Saukon ilotulitusta
37km:n Buff Trail Tour -matka oli kerännyt maamme vauhdikkaimmat polkujuoksijat pistejahtiin Ylläksen ja Kesängin ylittävälle tunturireitille. Miesten kisassa odotettiin Juho Ylisen ja Mårten Boströmin tasaista mittelöä, kun taas naisissa Pirjo Saukko oli selkeä ennakkosuosikki. Molemmista sarjoista löytyi kuitenkin monta timantinkovaa menijää, joten mitään sijoituksia ei ollut etukäteen kuulutettu.
Sen sijaan Juho Ylinen oli kuuluttanut etukäteen, että miesten sarjassa syntyisi uusi reittiennätys, mutta jätti tulevan ennätyksen haltijan nimen ennakkoon vielä auki. Monet muistavat Ylisen ja Boströmin huikean taistelun viime syksyn Nuuksio Classicilla, joka päättyi Boströmin voittoon molempien miesten alittaessa Henri Ansion entisen reittiennätyksen selvästi. Nyt mittapuuna oli Juuso Simpasen 2:39:36.
Ylinen ja Boström irtautuivatkin muusta joukosta jo alussa ja etenivät Ylläsjärven huoltoon vauhdikkaasti yhtä matkaa. Ylläksen nousussa Ylinen jatkoi ripeää tahtia, kun taas Boström hieman säästeli voimia loppumatkalle. Tunturin huipulla eroa oli noin 300m.
— Kisa meni kaiken kaikkiaan hyvin. Alussa vedettiin reipasta tahtia Måren kanssa ekaan huoltoon ja oltiin melko kovalla väliajalla siellä. Ylläksen nousussa pidin hyvän rytmin ja sain pienen eron taakse. Alamäkipätkän säästelin suunnitelman mukaisesti, jotta jalat pysyy hyvässä tikissä. Kellokkaan jälkeen kuulin eron venähtäneen pidemmäksi kuin ajattelin ja pystyin vähän rentouttamaan. Kesängin nousu vielä rennosti, samoin sen jälkeinen mäen alku ja sen jälkeen alamäkeen reippaasti. Lopussa pystyin jo hieman nautiskelemaan, kun tiesi voiton ja ennätyksen tulevan. Jäi sinne vielä ainakin pari minuuttia loppuun säästöön, Ylinen myhäili tyytyväisenä.
Ylisen odotusta suurempi ero selittyi valitettavasti sillä, että Boström ei päässyt juoksemaan kuntonsa mukaisesti, vaan joutui vatsavaivojen takia pysähtymään useamman kerran polun varteen. Boström on avoimesti kertonut suolistosairaudestaan, joka tuo merkittäviä lisähaasteita ja aiheuttaa harmillista vaihtelua huippu-urheilijan suorituksiin.
Ylisen uusi ennätys kirjataan ajalla 2:34:08. Boström ylitti maaliviivan vaikeuksista huolimatta komeasti kakkosena ajalla 2:39:49. Miehet kohtaavat seuraavan kerran kuukauden päästä Fjellmaratonilla Åressa, joka on Boströmille lähes kotikisa. Ylinen puolestaan hakee siellä Golden Trail -paikkaa, joten odotettavissa on äärimmäisen kova kisa, jossa Ruotsin huiput ovat aiemmin pitäneet suomalaiset takanaan.
Kolmanneksi 37km:lla nousi Tuomas Kari, joka kausi on mennyt rasitusosteopatiasta toipumiseen. Nyt vaiva näyttää olevan väistymässä, eikä äitynyt urakasta pahemmin. Loppuaika 2:44:04 lupaa hyvää jatkossa, sillä ennen kisaa Kari arveli olevansa noin 10 minuuttia hitaammassa kunnossa kuin talvella.
Juuso Simpanen menetti viikonloppuna kaksi NUTS Ylläs Pallaksen reittiennätystä. Alpeilla UTMB:hen valmistautuva Simpanen tuumaili somessa, että 160km:n ennätys pitänee jossain vaiheessa vielä ottaa takaisin, mutta 37km:lla tunnusti Ylisen suosiolla nopeammakseen.
Saukko nousi uudelle tasolle
Naisten reittiennätys 3:22:59 oli Espanjan Nuria Picasin nimissä, mutta se oli Pirjo Saukon käsittelyssä paperia. Saukko lähti parantamaan viimevuotista omaa aikaansa 3:36:03, ja lohkaisi siitä käsittämättömät lähes puoli tuntia. Kello pysähtyi maalissa aikaan 3:08:54. Hopeasijasta kävivät tiukan kamppailun Riikka Tulppo ja Marika Krohns.
— Meni aivan nappiin kaikki. Juoksu kulki alusta loppuun saakka tosi kivasti. Maija Oravamäen valmennus on tuottanut tulosta. En ole tehnyt mitään ylimääräistä enkä övereitä. Treenit on muutenkin sujuneet hyvin eikä ole ollut mitään isompia vammoja, kertasi Saukko tuloshyppäyksen taustoja.
— Alkuun piti lähteä rauhallisesti ja puolen välin jälkeen kiristää tahtia ja napsia selkiä kiinni. Ei mennyt aivan niin! Sofia Pellonperä (loppusija 4.) lähti reippaalla askeleella vetämään naisporukkaa, kun miesten kärki oli jo näkymättömissä. Mietin siinä vauhdissa, että onkohan liian kova. No, totuin vauhtiin ja ylämäissä aloin jättämään porukkaa. Ekat 16km tuntui raskaimmalta, ja energiaa piti tankata 20min välein. Nesteytyskin meni nyt melko hyvin. Pirunkurun päällä meinasi kramppailla, ja laskeutuminen piti ottaa varman päälle. Sain pidettyä krampit kurissa vedellä ja suolalla.
— On aivan mahtava tunne, kun energiatasot eivät notkahtaneet missään vaiheessa ja pystyin pitämään mulle hyvän vauhdin loppuun saakka. Mahtava huomata oman kunnon ja juoksun kehitys, Saukko hehkutti.
Äkäslompolossa asuva Tulppo juoksi tutuilla poluilla, mutta ei löytänyt aivan toivomaansa kulkua. Tulppo ja Krohns taivalsivat lähes koko matkan yhdessä. Loppuajaksi naiset kirjasivat 3:26:31 ja 3:26:57. Kaksikon mittelöön kuului sellainen erikoisuus, että Krohns on aiemmin ollut oppilaana Tulpon liikuntatunneilla.
— Lopussa Marika pääsi melkein yllättämään, mutta jostain löysin vielä kirin kakkossijaan, mistä olen tosi onnellinen, Tulppo iloitsi.
Krohnsin juoksu taas kulki hyvin.
— Joissain kohdin muistan miettineeni, että tämä on sitä, mitä rakastan! 3. sija näissä karkeloissa on iloinen ylläri! Hyvät opit olen näköjään saanut entiseltä liikunnanopettaja Riikalta.
Buff Trail Tourilla Saukko otti vahvan kiinnityksen koko kauden titteliin. Kolmen kisan jälkeen johto on yli 100 pistettä toisena olevaan Liisa Jurmuun, joka oli Ylläksellä kuudes. Käytännössä vain Bodom Trailin voittanut Anna-Stiina Erkkilä voi enää haastaa Saukon jos saa kotimaan kisoja mahtumaan kalenteriin ja rasitusvamman hallintaan.
Miesten Tour-pisteissä Ylinen johtaa kahden kisan voitolla ja on vahvasti menossa kohti viime vuoden voiton uusimista. Keväällä pirteästi juossut Otto Saikkonen ja vähitellen kuntoutuva Tuomas Kari ovat seuraavina.
Yhteistilanne elää kuitenkin vielä paljon, sillä kisoja on neljä jäljellä. Voittamalla loppukauden kisat on siis mahdollista kerätä sarjassa vielä maksimipisteet, vaikka alla ei olisi toistaiseksi yhtään starttia.
Kuisma ja Silvennoinen 15km:n ripeimmät
NUTS Ylläs Pallaksen pikamatka, 15km:n kierros Äkäslompolosta Kellokkaan kautta Kesängille on loistava tilaisuus tutustua polkujuoksuun ja kokeneemmille juoksijoille hyvä mahdollisuus vauhti-iloitteluun.
Tällä kertaa kovinta vauhtia piti Tuomo Kuisma, jonka kello pysähtyi aikaan 1:05:59. Seuraavana maalilinjan ylittivät naisten kisan voitosta tiukasti kamppailleet Julia Silvennoinen 1:11:48 ja Minna Syvälä 1:12:26.
Silvennoinen on tekemässä uutta nousua kärkikahinoihin muutaman hankalamman vuoden jälkeen. Hän kävi kisaa edeltävällä viikolla juoksemassa omana lenkkinä Sans Senja Skyracen reitin yli puoli tuntia alle oman 2020 kisatuloksensa. Nyt vauhdikas voitto antaa uskoa jatkoon.
— Mahtava kisa Minnan kanssa, saatiin loppuun saakka kirittää toisiamme. Sain iskettyä eroa Pirunkurun jälkeen teknisillä pätkillä, ja loppumatkan juoksin henkeni edestä Minnaa pakoon. Olipa hauska päästä juoksemaan kovaa, kiteytti Silvennoinen juoksun tunnelmat.
Huippumeno yhdessä Julian kanssa! Puskettiin toisiamme eteenpäin, eikä kumpikaan päässyt helpolla. Vielä en uskaltanut tykitellä rakka-alamäkeen, siinä ratkesi päivän voittaja. Voin kuitenkin levollisin mielin lähteä jalan kanssa kahden viikon päästä Alpeille, iloitsi nilkkavammasta toipuva Syvälä.
Tarinoita Ylläkseltä riittäisi loputtomiin, mutta jätämme loput osanottajien itse kerrottavaksi ja muisteltavaksi. Seuraavan kerran uusia tarinoita voi synnyttää NUTS Pyhällä 13.8. ja Nuuksio Classicissa 3.9. Molempiin on vielä paikkoja jäljellä. Kummassakin kisassa jaetaan myös Buff Trail Tourin pisteitä.
NUTS Ylläs Pallas kisasivu ja tulokset
NUTS Ylläs Pallas valokuvat – unelmaotoksia!