Vihdoinkin! Oikea polkujuoksutapahtuma, mahdollisuus nähdä juoksukavereita ympäri Suomen, ja mitata, kuinka harjoittelu on tehonnut talven ja keskeneräiseksi jääneen viime kauden aikana.
Pitkän koronapiinan jälkeen NUTS Karhunkierros hemmotteli polkujuoksuyhteisöä aidolla kisakokemuksella ja antoi toivoa paluusta moniin iloa tuottaviin asioihin, joista olemme kohta puolentoista vuoden ajan joutuneet luopumaan.
NUTS Karhunkierros antoi myös osviittaa kauden urheilullisista voimasuhteista ja osoitti, että Suomen polkujuoksun tason nousu jatkuu. Entistä useampi kilpailumielessä lajiin suhtautuva polkujuoksija on ryhtynyt harjoittelemaan valmentajan avustuksella, ja se näkyy tuloksissa. Reittiennätykset paukkuivat lähes joka matkalla, ja kovia omia ennätyksiä tuli lukuisia.
Mutta vaikka kärki on terävä se on vielä kapea: huippujuoksijoiden jakautessa tasaisesti eri matkoille venähtivät aikaerot voittajien takana välillä huomattavan suuriksi. Mielenkiintoinen havainto oli myös monen kärkikahinoihin odotetun juoksijan matkan katkeaminen erilaisiin ongelmiin.
Jokainen keskeytys on tietysti omanlaisensa, mutta yhdistävinä tekijöitä lienee kaksi — pitkän kisatauon hävittämä kisarutiini ja siitä seurannut liian reipas alkuvauhti, ja koronarajoitusten vuoksi muokattu tapahtuma-aikataulu. Se laittoi monet 55 ja 83 km:n juoksijat urakoimaan ensimmäistä kertaa yöaikaan, mihin kaikkien vatsat ilmeisesti eivät sopeutuneet.
Vuoden 2021 NUTS Karhunkierroksella nousee kolme suoritusta ylitse muiden. Naisten 55 ja 83 km:n voittajat Anna-Stiina Erkkilä ja Johanna Antila suorastaan romuttivat entiset reittiennätykset, eikä siinä vielä kaikki — kummankin edelle matkalla ehti vain yksi mies. Näillä juoksuilla pärjäisi jo kansainvälisissäkin kisoissa.
Kolmas kansainvälisen tason veto oli Juuso Simpasen paluu 166km:lle. Neljän vuoden tauko pitkistä ultrista ja vauhdin kehittäminen lyhyemmillä matkoilla jalostui nyt hallituksi suoritukseksi, joka osoittaa, että Simpansen haave menestyksestä UTMB:llä lähenee toteutumistaan.
Huippusuorituksena pitää tietenkin hehkuttaa myös NUTSin tiimin urakkaa. Yleisötapahtumien rajoituksiin viime päiviin asti liittynyt epävarmuus tuotti järjestäjille kosolti ylimääräistä jännitystä ja sydämentykytyksiä. Tässä tilanteessa tapahtuman turvallinen ja onnistunut toteutus ja unohtumattomien kokemusten tuottaminen osanottajille vaati rohkeaa riskinottoa ja valtavasti lisätyötä.
Monen muun tapahtuman peruessa nostaa Karhunkierroksen menestyksekäs toteutus NUTSin kisojen asemaa Suomen kestävyysurheilutapahtumien joukossa entisestään.
Matkakohtaiset katsaukset
34km – Kuuselo ja Rannankari ykköset
Karhunkierroksen pikamatkaksikin tituleerattu 34km oli osanottajamäärältään tapahtuman suurin matka, joka houkutteli lähtöviivalle 414 naista ja 339 miestä. Mistään pikamatkasta ei kuitenkaan ole kyse, sillä urakka on rasittavuudeltaan ja kestoltaan tavallista maantiemaratonia kovempi. Tällä kertaa ajanotto alkoi vasta Myllykosken riippusillan jälkeen, joten loppuajat eivät ole täysin vertailukelpoiset aikaisempiin vuosiin.
Naisten sarjassa otti ensimmäisen voittonsa suunnistajan kunnolla ja ketteryydellä Riina Kuuselo ajalla 3:27:15. Terhi Pollari ja Greta Sariola vievät muut mitalisijat noin neljän minuutin päässä Kuuselosta.
Kuuselo kertoi vauhdinjaon onnistuneen hyvin ja matkan sujuneen hyvävoimaisena maalin saakka.
— Ihan hyvin kulki. Sain juosta alusta asti omaa vauhtia. Lopussa olisin voinut laittaa itseni kovemmalle jos olisi ollut pakko, mutta sain onneksi väliaikatietoja, että ero takaa-ajajiin oli tuntuva, ja otin lopun melko rennosti.
Kesän kalenterissa Kuuselolla on ainakin NUTS Ylläs 37km, ja koronatilanteen salliessa ohjelmassa on myös juoksua Alpeilla.
Miesten kisassa voiton ratkaisivat tiukassa taistossa Markus Rannankari ja Tuomas Kari. Ajalla 2:37:41 ykkössijan kuitannut Rannakari kertoi, että ensimmäiset 10km olivat vaikeita, eikä kroppa lähtenyt kunnolla käyntiin. Kympistä Konttaiselle miehen meno oli tasasen varmaa.
— Tuomas teki pientä eroa välipätkällä, mutta Valtavaaran nousussa sain hänet kiinni ja onnistuin pienessä irtiotossa. Se riitti tekemään tarvittavan eron. Hieno kisa, ja omiin hieman epävarmoihin lähtöajatuksiin nähden erinomainen suoritus, kuului Rannankarin kiteytys.
Kari ylitti maaliviivan reilua minuuttia myöhemmin. Karhunkierroksen kestomenestyjä Pekka Itävuo otti kolmossijan yhdeksän minuuttia voittajasta.
Erkkilän tykkijuoksu 55km:lla
Buff Trail Tourin kauden avauksen askelmerkit kärjen osalta olivat selvät jo ennakkoon: Viime kauden komeetat Juho Ylinen ja Anna-Stiina Erkkilä määräävät tahdin, ja muut tulevat reilun turvavälin päässä takana.
Molemmat olivat tarkistaneet etukäteen reittiennätyksen aikataulun, ja Erkkilä onnistui sen myös rikkomaan. Voittoaika 5:07:30 oli koko kisan toiseksi nopein miehetkin mukaan lukien. Reittiennätys alittui yli puolella tunnilla, ja mukaan mahtui jopa 2-3 minuutin pummi.
Viime vuonna kotimaan kisoja mielin määrin hallinnut ja kansainvälisen läpimurron tehnyt Erkkilä on kehittynyt talven aikana edelleen. Erkkilää valmentaa nykyisin Suomen polkujuoksun edellinen valtiatar Maija Oravamäki, joten kehityksen edellytykset ovat siltäkin osin kunnossa.
— Jalat tuntuivat koko viikon kutkuttavan hyviltä. Meno on ollut kevyttä ja olo jaksava. Hyvä keventely, kehonhuollot, hieronta ja sopiva tankkaus tekivät sen, että kisapäivänä olo oli malttamaton, kuvasi Erkkilä tunnelmaa kisan alla.
— Juoksin noin 12km:iin asti yhdessä kahden miehen kanssa. Lopun taivalsin itsekseni. Jäniksen selässä ei tarvinut juosta, vaan menin omaa rentoa vauhtia riskittömästi. Tankkaukset ja huollot sujuivat hyvin. Pysyin koko ajan juoksun päällä. Rennosti omaa juoksua oli tavoite ja siihen pääsin. Todella tyytyväinen olen lopputulokseen, mutta ennen kaikkea ehjään suoritukseen. Yllätyin itsekin ajasta. Tosi kiva huomata että kehitystä tapahtuu edelleen, Erkkilä tuumaili.
Hallitun suorituksen jälkeen myös palautuminen on helpompaa. Mielenkiintoista siis nähdä Erkkilän veto kesäkuun Bodom Traililla, jossa tulosta pääsee vertaamaan viime syksyn juoksuun, ja heinäkuussa Mont Blanc Marathonilla, jossa on mahdollisuus mitata kuntoa kansainvälisessä huippuvauhdissa.
Toiseksi naisten 55km:lla ylsi Pirjo Saukko, joka on napsinut Karhunkierroksen kärkisijoja eri matkoilta aiemminkin, mutta joutunut myös jättämään monia kisoja väliin vammojen ja ylirasituksen vuoksi. Ongelmien selättämiseksi myös Saukko on hakenut harjoitteluun järjestelmällisyyttä Oravamäen valmennuksessa. Alla onkin nyt ehjä harjoituskausi, ja tulokset näkyvät.
Saukon aika 5:43:25 jäi vain kolme minuuttia Susanna Ylisen toissa vuoden voittoajasta, ja yltää nykyisen reitin tilastoissa kolmanneksi. Myös Saukko oli maalissa erittäin tyytyväinen onnistuneeseen suoritukseen ja sen osoittamaan kehitykseen.
Kolmanneksi taisteli Julia Silvennoinen, jonka matka oli vatsavaivojen vuoksi tuskien taivalta. Silvennoinen ei ollut hankaluuksineen yksin, sillä niistä huolimatta hän paransi sijoitustaan matkan varrella muutamien muiden kärkinaisten hyydyttyä vielä enemmän.
Miesten 55km Ylisen hallintaa
Miesten kisassa ainoa ennakkosuosikki oli Juho Ylinen, joka lunasti odotukset komeasti. Ajalla 4:41:49 Ylinen jätti toiseksi sijoittunutta Janne Ala-Äijälää lähes kolme varttia ja pronssimies Timo Vuolletta noin tunnin. Ala-Äijälä ja Vuolle kirkastivat toissa vuoden sijoituksiaan yli kymmenellä pykälällä ja tekivät omat ennätyksensä. Noteeraamisen arvoinen on myös Markku Kaartisen viides sija, sillä mies kisaa jo 55-vuotiaiden sarjassa.
Ylinen otti ennen kisaa vertailukohdaksi Henri Ansion reittiennätyksen 4:28:30, sillä jo etukäteen näytti selvältä, ettei muita miehiä olisi aivan kantapäillä. Aivan siihen ei Ylisen päivän kunto riittänyt, mutta voitto oli silti komea ja antoi hyvät alun Buff Trail Tourin yhteiskisaan.
— Ekat 35km tuli ihan mukavasti. Tällä hetkellä kestävyys riittäisi just maratonin mittasiin suorituksiin kunnialla. Tämmönen pidempi vielä kanttaa, luonnehti Ylinen kuntoaan.
— Suurin ongelma oli vatsalihasten kramppaaminen. Vikan puolentoista tunnin aikana en uskaltanut juoda tai syödä enää oikein, kun heti alkoi oksettaa. Myös mäet ovat vaikeita, kun asento tippuu ja puristaa keskikroppaa ikävästi.
— Siinä vaiheessa, kun tiesin reittienkan olevan mennetty, oli vähän myös semmonen olo, ettei tässä enää olisi kisassa. Noh, kunnialla ja ehjänä läpi! Hyvää kokemusta nämä on, oppii omista heikkouksista paljon. Jalat myös säilyi hyvässä kunnossa, joten palautuminen on varmaan sen ansiosta vähän nopeampaa. Bodomilla pääsee itselle sopivammalle matkalle, Ylinen mietiskeli.
Sekä Erkkilä että Ylinen kisasivat Rukalla ensimmäistä kertaa. Erkkilä maalaili Instagram-päivityksessään tunnelmia matkan varrelta, jossa vinkkiä Karhunkierrosta vasta harkitseville:
— NUTS Karhunkierroksen 55km tarjosi paljon mukavan juostavaa polkua koskien vieritse, teknistä kivikkoista maastoa selätettäväksi, sekä tietenkin loppuhuipennuksena nousuja upeille vaaroille. Aivan erityisenä jäi mieleen 47km:n kohdalla vaaran laella auennut mieletön näkymä yhdistettynä auringonlaskuun. Siinä kohtaa koin vahvasti olevani oikeassa paikassa.
Antilan näytös naisten 83km:lla
Kuten 55km:lla, myös naisten 83km:lla oli vain yksi voittajasuosikki. Nuuksio70:n reittiennätystä kahdesti parantanut Johanna Antila, joka on vasta nousemassa maamme polkujuoksun tähtitaivaalle, on harjoitellut talven ja kevään suunnitelmallisesti ja tavoitteellisesti vuosien tauon jälkeen. Niinpä suurin kysymysmerkki ennen kisaa oli lähinnä tulevan reittiennätyksen loppuaika.
Uusi ennätys kirjataan 8:43:11, jolla Antila lohkaisi Kaisa Saarion 2019 tuloksesta peräti 53 minuuttia. Ennen Antilaa maaliin ehti ainoastaan miesten voittaja Jussi Kumpula, johon eroa jäi 25min.
Antila oli ensimmäistä kertaa mukana NUTS Karhunkierroksella, joten tulostavoitetta hän ei ennen kisaa asettanut. Tavoitteena oli oma, ehjä ja miellyttävä juoksu ja mitata tämän hetken juoksukunto.
Nyt voimme todeta mittauksen tuloksen: kunto on loistava — eikä ihme, kertoihan Antila, että harjoittelumotivaatio on ollut korkealla ja treenaaminen tosi hauskaa.
Kisassa Antilan juoksu kulki mainiosti. Juoksun jälkeen Antila myönsi hahmotelleensa, että aika 9 tunnin pintaan olisi tähän hetkeen hyvä suoritus, sillä jalkavaivojen vuoksi hän pääsi kunnolla kiinni juoksuharjoitteluun vasta kuukausi sitten.
— Taivalsin lähes 70km yksin, ja oli kyllä mukavaa mennä ihan omaan tahtiin. Tavoitteena oli oma miellyttäväntuntuinen juoksu, ja sen sain. Vaikeaa oli 50-60km:n välillä, jossa onnistuin kaatumaan kolme kertaa. Onneksi alkoi kulkea vielä toisen huollon jälkeen paremmin. Tankkaus ja huollot myös onnistuivat optimaalisesti.
Antila tekee päätöksiä kauden seuraavista starteista vasta Karhunkierroksen jälkeen. Suunnitteilla on ainakin kuuden tunnin rataultra ja loppukesästä on maraton. Antila aikoo jatkaa kautta marraskuulle saakka, joten lisää kovia tuloksia on odotettavissa!
Toiseksi 83km:lla ylsi Mira Hämäläinen-Iho, joka on tiettävästi ensimmäinen NUTS Karhunkierroksen kaikki eri matkavaihtoehdot maaliin juossut urheilija. Ajalla 9:34:11 myös hän alitti entisen reittiennätyksen. Kolmanneksi juoksi Saara Peteri, jolle maaginen kymmenen tunnin raja jäi neljän minuutin päähän.
Miesten 83km: Kumpula erkani joukosta
Miesten 83km:lla odotettiin tasaista mittelöä mitalisijoista, olihan matkassa muiden muassa reittiennätyksen haltija Jussi Kumpula, vuoden aikana kovasti kehittynyt Jari Särkijärvi, 166km:lla 20 tuntia alittanut Antti Itkonen, pitkästä aikaa hyvän harjoituskauden saanut Janne Hietala ja viime vuonna vakuuttavan Buff Trail Tourin kiertänyt Mika Kalliokuusi.
Suosikkien joukko harveni matkalla rajusti, ja tasaisen juoksun tehnyt Kumpula uusi voittonsa ajalla 8:17:38. Toiseksi ylsi Mika Kalliokuusi, 8:49:06 ja kolmanneksi Jussi Ernamo, 9:01:34. Alussa karkumatkalle lähtenyt Jukka Nurminen oli neljäs.
— Nurminen syöksyi heti startista kärkeen. Itse vedin pitkää takaa-ajoletkaa varsin rauhallista tahtia. Menohaluja ei ollut kovempaan kyytiin, eikä ilmeisesti letkassa muillakaan. Rupateltiin Hietalan kanssa siinä juostessa pitkät pätkät. Noin 40km kohdalla Hietala jäi yhtäkkiä nousussa, ja jatkoin yksin. Kitkajoen varteen tullessa sain Nurmisen kiinni ja jatkoin kärjessä, kertasi Kumpula kisan alkupuoliskoa.
— Pidin vauhdin tasaisena, eikä jaksamisen huolettanut missään vaiheessa, vaikka ainahan sitä koko kisan ajan miettii, onko vauhti sopiva. Basecampista maaliin tulin suhteellisesti kisan parasta vauhtia. Valtavaaran pätkäkään ei tuntunut niin epätoivoiselta kuin yleensä. Maaliin tullessa oli oikein mukavat fiilikset onnistuneen juoksun jälkeen. Reittiennätykseen ei tällä kertaa tuntunut olevan mahdollisuuksia.
166km – sinne ja takaisin
NUTS Karhunkierroksen satamailinen on konseptina yksinkertainen: Kuka käy nopeiten Rukalta Karhunkierroksen toisessa päässä kääntymässä? Suomesta ei löydy toista yhtä selkeää ultrahaastetta – paitsi Karhunkierros yhteen suuntaan, joka vaatii siirtymistä autolla.
Tämä haaste houkuttelee vuosi vuodelta enemmän yrittäjiä — osa tosissaan, osa kokeilumielellä, osa hyvin valmistautuneena, osa lähes kylmiltään. Niinpä myös haasteen onnistuneesti läpäisevien osuus on pieni. Tänä vuonna miehistä maaliin asti selvisi 55% lähteneistä, naisista 45%.
Naisten satamailinen oli ennakkoon varsin mielenkiintoinen, sillä aiempien vuosien kärkinimiä ei ollut mukana. Luvassa oli siis uusi voittaja. Lähtölistalla oli muutenkin uusia nimiä, joten varmaa ennakkosuosikkia ei ollut.
Hautajärven kääntöpaikalle saavuttaessa tilanne olikin kutkuttavan tasainen. 11-12 tunnissa menomatkan selvitti seisemän naista, eli kaikki oli vielä auki. Kärjessä matkaa taittoi viime syksyn Vaarojen Maratonin 130km:n voittaja Eija Keski-Säntti, jolta odotettiinkin vahvaa kisaa. Viiden minuutin erolla seurasi Tanja Ilomäki, ja hänestä vartin päässä Irene Päärni.
Ilomäki joutui jättämään paluumatkalla leikin kesken, mutta Päärni jatkoi tasaista etenemistä. Päärni oli startannut toisessa ryhmässä 10 minuuttia Keski-Säntistä, mikä lisäsi jännitystä kotiyleisölle, joka näki naisten GPS-täplien liikkuvan välillä melko tarkalleen 10 minuutin päässä toisistaan.
Loppumatkasta Keski-Säntti kasvatti eroa ja toteutti haaveensa sadan mailin polkujuoksun läpäisystä komeimmalla mahdollisella tavalla. Voittoaika oli 26:20:33. Päärni jäi lopulta 40min. Kolmanneksi nousi Petra Poutiainen runsaan tunnin voittajasta.
— Fiilikset ovat mahtavat, reissu toteutui yli odotusten. Eväät upposivat hyvin ja energiaa riitti. Menomatka Hautajärvelle kulki odotettua ripeämmin, mutta olipa sitten hyvin aikaa tulla takaisin Rukalle päin. Päätavoite oli päästä maaliin, Keski-Säntti iloitsi.
— Paluumatkalla Oulangan huollon jälkeen etureidet olivat melko puhki. Juoksu muuttui tökkiväksi, ja alamäet oli pakko mennä kävellen. Yritin kuitenkin pitää koko ajan omaa sopivaa vauhtia yllä. Pääkoppa pysyi kasassa, ja menin etappi kerrallaan eteenpäin. Yön kylmä tuuli oli paha, mutta vaatetta lisäämällä olo parani. Sain matkalla kannustusta ja väliaikatietoja kelloon, mutta vasta viimeisessä Rukan mäessä sain varmistuksen että voitto tulee.
Simpasen paluu
Miesten 166km:lla luvassa oli Juuso Simpasen odotettu paluu pitkille ultrille ja mielenkiintoinen kohtaaminen tiimikaveri Tomi Mikkolan kanssa, joka voitti viime vuonna NUTS Ylläksen ja Vaarojen Maratonin pisimmät matkat näytöstyyliin. Molemmat olivat laskeneet aikataulun 17,5 tunnin mukaan – noin puoli tuntia alle Jaakko Eskelisen reittiennätyksen.
Team Nouxin miehet taittoivatkin alun tasatahtia, kunnes Simpanen alkoi tehdä pientä eroa. Taivalkonkäällä 67km: kohdalla ero oli noin 10 minuuttia, mutta harmillisesti Mikkola joutui pian tämän jälkeen keskeyttämään loukattuaan polvensa liukastuessa.
Simpanen jatkoi tasan suunnittelemassaan aikataulussa, ja ylitti maalilinjan ajassa 17:29:45. Voi sanoa, että mies tuntee itsensä! Neljän vuoden vauhtiprojekti lyhyemmillä matkoilla kantaa nyt hedelmää: kun nopeusreservi on riittävä, on pitkälläkin ultralla mahdollista pitää hyvää matkavauhtia.
Huippusuorituksesta kertovat myös muut faktat: Simpasen paluumatka Hautajärveltä Rukalle vei 9:25:03, mikä olisi riittänyt 83km:n kisassa kuudenteen sijaan, vaikka alla oli menomatka ajassa 8:02:29. Tämä sisälsi jopa noin viiden minuutin pummin Konttaisen huollon jälkeen. Simpasen pisin huolto oli Hautajärvellä ja vei aikaa 2:13. Toiminta alkaa hioutua jo formulavarikon tasolle!
— Matka sujui tasaisen varmasti alusta loppuun ilman isompia ongelmia. Sain otettua energiaa ja nestettä säännöllisesti ilman vatsavaivoja. Vaikein väli oli 32km:n pätkä Oulangasta Basecampiin, mutta loppumatkasta sain taas pidettyä hyvin vauhtia yllä, kertasi Simpanen matkan vaiheita.
— Ennen kisaa suunnittelemani aikataulu toteutui lähes kaikilla huoltopisteillä minuuttien tarkkuudella, mikä hieman huvitti matkalla. Konttaisella juostiin menomatkalla harhaan, ja jouduttiin nousemaan uudestaan Konttaisen päälle. Se pisti vähän miettimään, mitä tästä tulee.
— Olosuhteet olivat kunnossa, ja paransin vuonna 2017 juoksemaa aikaani lähes 6 tuntia. Tämä oli hieno ja onnistunut paluu pitkille ultrille ja tästä on mukava lähteä valmistautumaan kuuden viikon päästä juostavaan Ylläksen 160km kisaan, tuumasi mestari jatkosta. Ensi vuonna Simpasen ohjelmassa ovatkin sitten luultavasti kansainväliset näyttämöt.
Muut mitalisijat menivät Jukka Marjolalle ja Juho Kunnarille, jotka ylittivät maaliviivan runsaat neljä tuntia Simpasen jälkeen.
NUTSin onnistunut urakka
Kisan jälkeen sosiaalinen media täyttyi tyytyväisistä kommenteista siitä syystä, että tapahtuma yleensäkään saatiin järjestettyä. Oman juoksukokemuksen lisäksi moni hehkutti sitä, kuinka hienoa oli tavata juoksututtuja ympäri Suomen – vaikkakin maskin takaa.
Tyytyväisiä olivat myös järjestäjät. Tapahtuman johtaja Eppu Lumme kertoi onnistumisen olleen moneen kertaan vaakalaudalla. Tiukat koronarajoitukset olivat voimassa Kuusamossa vielä torstaina päivää ennen kisaa. Rajoitusten keveneminen oli kuitenkin tiedossa, sillä järjestäjät olivat pitäneet tiiviisti yhteyttä päättäjiin.
Suuri urakka oli tehty noin kuukauden aikana ennen kisaa, kun tapahtuman aikataulut, kisakeskus ja käytännön toiminta suunniteltiin kokonaan uusiksi koronaturvallisuuden vaatimusten mukaan. Muutoksiin kuuluivat mm. ilta- ja yölähdöt, pienet lähtöryhmät, kisamateriaalin noutamisen käytännöt, sekä maalialueen siirto hiihtostadionille.
Lumme kertoi muutosten toimineen erinomaisesti, ja osanottajapalautteen olleen erittäin positiivista. Muun muassa aikaisemmilla kerroilla harmillista jonottamista riippusilloille ei nyt ollut ollenkaan 34km:n alussa ollutta Myllykosken siltaa lukuunottamatta, mutta tämä ratkaistiin aloittamalla ajanotto vasta sillan jälkeen. Uudet käytännöt osoittautuivat niin hyviksi, että ne pääsevät jatkoon myös ensi vuonna.
Lumme kiitteli myös osanottajien vastuullista toimintaa. Maskien käyttö oli selviö, ja eri brändien nimikoimat maskit toivat oman erityisen lisänsä tämän vuoden tapahtumaan. Viidenkymmenen hengen ryhmäkoko pysyi helposti, eikä aikaisempien vuosien parkkipaikkapulakaan vaivannut.
NUTS Karhunkierroksen jälkeen on hyvä lähteä jatkamaan onnistunutta polkujuoksuvuotta ja paluuta tavalliseen toimintaan.