Kaisa Tanskanen paransi toukokuun lopulla NUTS Karhunkierroksen 166km:n naisten reittiennätystä kahdella tunnilla aikaan 23:03:53. Samalla hän alitti ensimmäisenä naisena vuorokauden haamurajan.
Tanskanen on juossut polku-ultria kotimaassa ja ulkomailla jo useamman vuoden ajan, mutta pitänyt kisoista hetken taukoa. Siksi harva osasi nostaa häntä Karhunkierroksen ennakkosuosikkien joukkoon. Niinpä Tanskasen voitto ja upea uusi reittiennätys olivat melkoinen yllätys ja koko NUTS Karhunkierroksen sykähdyttävin suoritus.
Tanskasen upeaa juoksua seuratessa heräsi kysymys, millaisella harjoitustaustalla Tanskanen ennätyksen räjäytti, ja mitä häneltä on odotettavissa jatkossa. Kyselimme tätä pienen haastattelun muodossa.
Mitä pitkiä kisoja olet aikaisemmin juossut, ja millaisia tuloksia olet niissä tehnyt?
— Kisailusta on ollut vähän taukoa koronan ja lapsen saamisen myötä, joten ei mikään ihme jos nimi on tuntematon. Pisimmät kisani olen juossut ulkomailla. Vuonna 2018 juoksin Italiassa UTLO 82km/5230+ kisan (sijoitus naisissa 5/40) ja vuonna 2019 juoksin taas Italiassa Dolomiti Extreme Trailissa 103km/6950+ (sijoitus naisissa 9/42).
Vuoden 2019 syksyllä juoksin ensimmäisen satamailiseni Ruotsissa Kullamannen Trailissa 174km/4260+ (sijoitus naisissa 5/37). Kullamannenin silloinen reitti ja kisan ajankohta loppusyksystä teki siitä melko hirveän, joten voi sanoa, että sain pahimman mahdollisen kisakasteen. Vuoden 2020 Vaarojen Maratonin 130km:lla tuli DNF tunnin reittipummin ja nilkkaongelmien vuoksi puolivälissä.
Viime vuonna juoksin lapsen saamisen jälkeen ensimmäisen ja ainoan kisani Nuuksiossa. Olin ultramatkalla viides, mutta siihen ei tullut sen enempää treenattua, kun päätin vasta viikkoa aiemmin korottaa maratonin ultraan.
Mainitsit NUTS Karhunkierroksen maalihaastattelussa asettaneesi kisan tavoitteeksi 24 tunnin ja samalla siis entisen reittiennätyksen selvän alituksen. Kerro harjoitustaustastasi ja lähtökohdista, joiden perusteella osasit odottaa näin kovaa tulosta?
— No, jos ihan rehellisiä ollaan, niin en olisi itselle uskaltanut asettaa noin kovaa tavoitetta. Itselleni tärkein tavoite on aina päästää maaliin, mutta toki ajattelin, että mahdollisuudet ihan hyväänkin aikaan olisi. Jos valmentaja ei olisi heittänyt treeniohjelmaan kisa-ajaksi alle 24 tuntia, niin en olisi sitä lähtenyt yrittämään. Ja aivan aluksi luulinkin sitä vitsiksi!
Varsinaiset treenit aloitettiin alkuvuodesta Karhunkierrosta silmällä pitäen, ja suurimmaksi osaksi ne sujuivatkin hyvin. Ennen sitä yritin vain päästä johonkin kuntoon raskauden jäljiltä ja lisätä jalkoihin iskunkestävyyttä, mikä on vaatinut malttia. Maalis-huhtikuusta alkanut runsas sairastelu verotti kuitenkin aika paljon voimia. Nyt toivon, että kesä menisi sen osalta paremmin.
Miten olet alun päätynyt ultrajuoksun pariin ja nimenomaan poluille?
— Varmaan melko monelle tuttu tarina, eli katumaratoneilta poluille. Mieheni maanitteli minut poluille, ja alkuun en oikein innostunut, kun se oli niin hidasta. Pikkuhiljaa kunto ja tekniikka paranivat, ja siitä tuli kivempaa. Viimeistään jäin koukkuun ekan ultrakisan jälkeen vuonna 2016, jolloin juoksin Pallakselta Hettaan kauheassa myrskysäässä. Se oli rakkautta se!
Maalihaastattelussa kerroit, että kisa eteni suhteellisen hyvin, vaikka jotain vaikeuksiakin taisi matkalla olla. Seurasitko väliaikoja suhteessa tavoitteeseesi? Missä vaiheessa huomasit, että on tulossa hyvä tulos? Miltä se tuntui?
— Olen vain kerran aiemmin ollut Kuusamossa juoksemassa, ja sekin oli vuonna 2017, joten en hirveästi muistanut reittiä. Olin kuitenkin asettanut huoltoon saapumisille tavoiteaikoja. Alkuun ne menivät minuutilleen oikein ja lopuksi jopa alittuivat, vaikka matka olikin hieman pidempi kuin olin laskenut Napapiirille mentäessä.
Puolivälin jälkeen olin arvioinut, että matka hidastuu jonkin verran, ja annoinkin itselle luvan vähän höllätä vauhtia. Ajattelin, että jos selviän hengissä Basecampiin ilman suurempia ongelmia, niin sitten selviän maaliin saakka. Ehkä Basecampissa ekaa kertaa uskalsin toivoa, että hyvä aika olisi tosiaan mahdollinen. Mutta vasta Rukan huipulla annoin itselleni luvan fiilistellä voittoa ja reittiennätystä. Loppuun asti pidin siis jännitystä yllä itselleni.
Kisan meno- ja paluupuoliskojen väliajat olivat sinulla huomattavasti tasaisemmat kuin muilla kärkinaisilla nyt ja edellisinä vuosina, eli vauhtisi hidastui muita vähemmän loppua kohti. Mistä arvelet sen johtuvan?
— Vaikea sanoa, mutta varmasti se maltillinen alkuvauhti oli osasyynä. En myöskään kokenut jälkipuoliskolla mitään uusia haasteita, vaan ongelmat olivat olemassa jo alkumatkasta. Lopussa alamäet toki olivat yhtä tuskaa, mutta se lienee melko tavallista noissa karkeloissa. Lopun alamäet tulin kyllä melko vaihtoehtoisilla tavoilla alas 😀
Alitit oman hyvän päivän tavoitteesi selvästi, vaikka matkanteko ei ollut koko ajan ruusuilla tanssimista. Mitä sanoisit nyt jäkikäteen tavoitteeksi sellaiseen kertaan, jolloin kaikki menee nappiin?
— Hmmm. Vaikea arvioida. Jos alla ei olisi ollut sairasteluita yhtä paljon, ja muuten kaikki kisassa olisi mennyt nappiin, niin varmaan ajasta olisi nipistettävissä joitakin kymmeniä minuutteja. Mutta harvoinhan koko kisa menee ihan suunnitellusti, joten sen kanssa täytyy olla realisti. Nyt suurin ongelma oli kisaviikon stressi ja tämän vuoksi alipalautuminen starttiin.
Tavoittelet tänä vuonna UTTF Finisher -liiviä. Joko olet laatinut suunnitelmia ja aikatauluja Ylläkselle ja Kolille?
Vastaus kesäkuun alussa:
— En ole. Otan kisan kerrallaan ja sen mukaan suunnitelmat seuraavaa koitosta kohti. Ylläkselle on sentään lippu hommattuna, mutta majoituskin on vielä auki sinne. Kolille ei ole vielä lippua, joten toivottavasti saan sen ostettua vielä myöhemmin, jos Ylläksen kisa menee maaliin saakka 🙂
Täydennys 1. heinäkuuta:
— En ole vieläkään ehtinyt miettiä aikataulua tai aikatavoitteita. Ollut sen verran kiirettä. Matkalla pohjoiseen on onneksi hyvin aikaa suunnitelmien tekemiseen. Teen useamman kisasuunnitelman. Irene Päärnin viimevuotinen reittiennätys (21:49:20) on kova, ja se vaatisi varmasti täydellisen juoksupäivän. Päätavoitteena kuitenkin on maaliinpääsy.
Palautuminen Karhunkierrokselta on sujunut ihan hyvin. Ensimmäinen viikko meni pitkälti haavoja ja vammoja parannellessa. Ehdin jo pelätä, että jotain pahempaakin vammaa olisi kisassa tullut, mutta onneksi magneettikuva oli eri mieltä. Koska palautumisaikaa kotona ei ole ihan samalla tavoin aikaisempaan verrattuna, hidasti se vähän alussa. Kisan aikana sitten näkee, miten on palauduttu. Olen kuitenkin erittäin kiitollinen, että suht ehjänä pääsen seisomaan Hetan lähtöviivalle.
Oletko asettanut itsellesi muita tavoitteita polkujuoksussa, kun Suomen isot pitkät kisat ovat paketissa ja liivi harteilla?
— Kisat on tosi kivoja tapahtumia, ja on ihanaa taas päästä osallistumaan niihin. Ollut ikävä kisapöhinää muutaman vuoden tauon aikana. Varmasti tulen kotimaan kisojakin vielä kisaamaan jatkossa, mutta vuorikisat ovat aina olleet sydäntä lähellä. Olisi hienoa päästä joskus osallistumaan UTMB:n satamailiseen, mutta se ei ole kyllä lähitulevaisuuden tavoite. Ja sinne mentäessä haluan todella olla hyvässä kunnossa.
Jäämme innolla odottelemaan Tanskasen seuraavia juoksuja! NUTS Ylläs Pallas 160km starttaa Hetasta kohti Yllästä perjantaina 7.7. klo 12:20. Jännistystä on siis tarjolla piakkoin. Kisan seuranta ja lähtölistat löytyvät osoitteesta nutsyllaspallas.com.
Pitkien ultrajuoksujen kansainvälisellä huipulla miesten ja naisten välinen ero tuloksissa on yleensä selvästi pienempi kuin tähän asti Suomessa. Tanskasen reipas ennätysparannus Karhunkierroksella osoittaa, että ero kapenee Suomessakin. Toivottavasti hyvä tuloskehitys jatkuu laajalla rintamalla niin naisilla kuin miehillä, ja Tanskasen uusi hieno ennätys jää lyhytaikaiseksi!
NUTS Karhunkierroksen tulokset
Kuva: Rami Valonen