Aurinkoa ja ennätyksiä Vaarojen Maratonilla

Aurinkoinen syyssää ja kuivat polut siivittivät viidennentoista Vaarojen Maratonin juoksijat ennätysvauhtiin Kolilla lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Kahden edellisen kisan ensilumen sijaan olosuhteet olivat tällä kertaa lähes kesäiset, kun yli tuhat juoksijaa kiersi tapahtuman 13,5 – 130 kilometrin reittejä.

Kisan pisin urakka, 130 km:n ultramatka lähti matkaan jo perjantaina klo 18 oranssin täysikuun noustessa. 65km:n yöjuoksijat seurasivat neljä tuntia myöhemmin, ja aamulla irti pääsivät päivä-65:n juoksijat, maratoonarit ja 13,5 km:n spurttaajat.

Korona aiheutti tapahtuman järjestelyihin runsaasti muutoksia, joista yksi koski lähtöjä: Vain kilparyhmät starttasivat tietyllä kellonlyömällä. Muut juoksijat saivat ylittää lähtöviivan omaan tahtiin tietyn aikavälin sisällä. Tämä toi väljyyttä poluille ja joustavuutta juoksijoiden lähtötoimiin.

Muutenkin tapahtumassa panostettiin siihen, että jonoja ei syntynyt, eikä isompia ihmisryhmiä kerääntynyt yhteen missään vaiheessa. Kaikki kisakuviot toimivat sujuvasti, ja osanottajat pystyivät halutessaan pitämään hyvin etäisyyttä muihin.

Moni asia sujui erityistoimien ansiosta jopa joustavammin kuin ennen, mutta jotain jäätiin myös kaipaamaan: Vaarojen Maratonin perinteinen osanottajien yhteinen fiilistely maalissa ja illalla hotellilla jäi aiempaa niukemmaksi, ja polkujuoksijoiden kauden päätösjuhla joutuu odottamaan parempaa hetkeä.

Tämä ei kuitenkaan haitannut itse kisaa, vaan maalissa nähtiin suuri määrä toinen toistaan tyytyväisempiä juoksijoita, joista moni teki kisassa oman ennätyksensä optimaalisten olosuhteiden ja onnistuneen kesäharjoittelun ansiosta.

Anna-Stiina Erkkilän huippukausi jatkuu

Anna-Stiina Erkkilän lennokasta menoa Jauholanvaaran maisemissa. Kuva: Touho Häkkinen

Suomen polkujuoksukärkeen tänä vuonna ilmiömäisen nousun tehnyt Anna-Stiina Erkkilä jatkoi maratonilla upeaa sarjaansa kauden Buff Trail Tour -kisoissa: kolme voittoa, kolme reittiennätystä. Vaarojen Maratonin 42,5 km:n matkan Erkkilä vei nimiinsä näytöstyyliin ajalla 4:14:36.

Vasta toissa vuonna polkujuoksun löytänyt Erkkilä kisasi Vaaroilla ensimmäistä kertaa, ja toteutti samalla yhden unelmansa:

‑ Pari vuotta sitten aloin haaveilemaan Vaarojen Maratonista, ja oli tosi upeeta päästä nyt sitten täällä juoksemaan. Tuloksesta ajattelin, että alle 4:30 voisi mennä. Mäkien puolesta tämä oli myös hyvä treenikisa Azorien Golden Trail -kisoja varten, kertoi Erkkilä odotuksistaan kisaan.

‑ Kyllä se oli sitä mitä siitä on puhuttu, eli tosi rankka. Kovia nousuja, ei ole kyllä tällaista kisaa itsellä ennen ollut, kuvasi Erkkilä kisakokemusta.

‑ Juoksin vain omaa juoksuani. En tiennyt tilanteista kisan aikana. En olisi ikinä uskonut ennen kauden alkua, että pärjäisin näin hyvin, voittaja hehkutti.

Erkkilällä ei ollutkaan tarvetta vilkuilla taakseen, sillä seuraavana maaliviivan ylitti Yvonne Gunell selvällä 18 minuutin erolla. Gunell kertoi matkan sujuneen hyvin 35 kilometriin asti, mutta sen jälkeen krampit hidastivat naisen menoa. Vauhti riitti kuitenkin komeasti hopeasijaan, sillä rakoa päivän kolmoseen Netta Rajamäkeen kertyi yli 20min.

Ansiolle seitsemäs peräkkäinen voitto

Henri Ansio otti jälleen omansa – tosin odottamattomalla tavalla. Kuva: Jere Alén

Vuodesta 2014 Vaarojen Maratonin perinteisiin on kuulunut Henri Ansion voitto miesten maratonilla. Tänä vuonna Ansion suosikkiasema ei ollut yhtä selvä kuin aiemmin, sillä mies on kärsinyt kauden aikana jalkavaivoista, eikä ole päässyt harjoittelemaan normaalisti.

Alkumatkasta näyttikin siltä, että nuori Juho Ylinen hallitsee kisaa, ja Ansio roikkuu mukana jos pystyy. Tilanne muuttui kuitenkin yllättäen harmillisella tavalla 16 km:n kohdalla ennen saapumista Kiviniemen vetolossille.

Kohdassa, jossa reitti kääntyy tieltä pienemmälle polulle, Ylinen juoksi epähuomiossa risteyksen ohi ja teki noin 9 minuutin ylimääräisen lenkin. Ansio oli jo menettänyt näkötuntuman Yliseen, ja jatkoi matkaa oikealla reitillä luullen lähes koko matkan olevansa toisena.

‑ Otin siinä tiellä geeliä ja odottelin jo lähestyvää huoltopistettä. En huomannut risteystä, ja vasta kilometrin päässä aloin ihmetellä, kun ketään ei näy missään. Kaivoin kartan esiin ja tajusin juosseeni harhaan, kertasi Ylinen tapahtunutta harmissaan.

Ylinen ei kuitenkaan lannistunut tilanteesta, vaan päätti, että kun kerran kisassa ollaan, vedetään kunnolla loppuun asti. Mies tipahti lisälenkin takia noin kymmenenneksi ja aloitti raivokkaan takaa-ajon. Selkä kerrallaan Ylinen poimi kiinni edellä meneviä. Jo Ryläyksen päällä hän oli noussut toiseksi ja kaventanut eron Ansioon noin viiteen minuuttiin.

Kisassa kolmanneksi sijoittunut Jussi Nokelainen vaikuttui Ylisen menosta Ryläyksellä:

‑ Ylinen tuli takaa yhdessä Ryläyksen nousun hankalimmista paikoista ja painoi ohi aivan käsittämätöntä vauhtia. Ei ollut mitään jakoa lähteä siihen mukaan, Nokelainen tunnusti.

Ylisen kova kelaus ei kuitenkaan riittänyt voittoon asti. Viimeisellä kymmenellä kilometrillä ero ei enää kaventunut.

Ansio puolestaan kuuli vasta loppunousun alussa olevansa kärjessä, ja sai siitä vielä lisävoimia loppukiriin. Loppuajalla 3:38:02 Ansio paransi vuoden 2018 tulostaan puoli minuuttia tehden yhden päivän uusista reittiennätyksistä.

‑ Reitti oli kyllä nopeassa kunnossa, ehkä viisi minuuttia sai etua verrattuna parin vuoden takaiseen, arveli Ansio, jonka suorituksen arvoa hyvät olosuhteet eivät kuitenkaan himmennä vähääkään. Esimerkiksi loppunousun, joka oli samaa hiekkapolkua kuin ennenkin, mies spurttasi ylös kovempaa kuin koskaan ennen.

Juho Ylisen nälkäinen katse suuntaa tulevaisuuteen. Henri Ansio saa hänestä kovan haastajan. Kuva: Alpo Välimaa

Ylinen otti sen mitä pummin jälkeen oli otettavissa, komean kakkossijan noin 9 min Ansiosta. Vaikka mies ei valitettavan sattuman takia päässyt mittelemään voitosta loppuun saakka vielä tänä vuonna, kannattaa nimi painaa mieleen jatkon varalle.

Myös juoksuradalla ja suunnistuskisoissa viihtyvä Ylinen kertoi nimittäin, että polkujuoksu kiinnostaa eniten. Vaarojen Maratonin havaintojen perusteella on vain ajan kysymys, koska Ylinen nappaa kotimaan polkujuoksuherruuden haltuunsa.

Mäkäräinen naisten pikamatkan mestari

Yksi tämän vuoden Vaarojen Maratonin mielenkiintoisimmista nimistä nähtiin naisten 13,5 km:lla, kun viime keväänä ampumahiihtouransa lopettanut Kaisa Mäkäräinen saapui lähtöviivalle. Mäkäräiselle polut ovat tuttua treeniympäristöä juoksu- ja vaelluslenkkien myötä, ja Koli on ollut hänelle tärkeä kotiharjoittelupaikka.

‑ Tulee käytyä vähän lenkillä, kun tietää, että seuraavana viikonloppuna olisi kisa edessä. Hyvä välillä vähän keuhkojakin avata, ettei ne ihan surkastu, ja nämä kisat motivoivat siihen, valotti Mäkäräinen osallistumisen taustoja.

Keuhkot aukesivat hyvin, sillä Mäkäräinen voitti naisten sarjan selvästi. Aika 1:10:36 oli sekin uusi reittiennätys, eikä edelle ehtinyt kuin kolme miestä. Seuraavat sijat veivät Sanna Hämäläinen ja hiihtosuunnistaja Salla Koskela.

‑ Nousut ja tasaiset meni hyvin, mutta noissa teknisissä laskuissa jäin miehille tosi paljon. Pitäisi kyllä niitä treenata vähän enemmän, löysi Mäkäräinen kehittymiskohteen mahdollisiin tuleviin polkujuoksuihin.

Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan, saako Mäkäräisen polkujuoksu-ura lähiaikoina jatkoa!

Kaisa Mäkäräinen Mäkrän maisemissa. Kuva: Jere Alén

Asikaisen ja Räsäsen taistelu 13,5 km:lla

Miesten pikamatkan ratkaisivat tiukassa loppukiritaistossa joensuulaisen Kalevan Rastin suunnistajakaksikko Aaro Asikainen ja Markus Räsänen. Parivaljakko taittoi koko matkan tasatahtia, mutta reitin paremmin tuntenut Asikainen jakoi voimansa oikein ja karisti Räsäsen kannoiltaan loppunousun päällä viimeisellä sadalla metrillä.

‑ Loppu oli kyllä aika epämiellyttävä. Polkujuoksussa kun ei ole suunnistuksellista haastetta, niin saa ulosmitattua sitä epämukavuusaluetta, kuvasi Asikainen kiritaistelua ja lajin merkitystä huippusuunnistajalle.

‑ Aaro otti lopussa sellaisen iskukirin, ettei siihen pystynyt vastaamaan. Itselle ei ollut ihan tuttu tämä reitti, niin ei tiennyt tarkalleen, minkä nyppylän päälle se loppuu, Räsänen tunnusti.

65km Simpasen ja Nikulan näytöstä

65 kilometrin pituinen Herajärven kierros oli Vaarojen Maratonin ohjelmassa kolmatta kertaa. Pituudeltaan kisa kuuluu niin sanottuihin “juostaviin” ultramatkoihin, eli varsinkin kärkijuoksijat pystyvät sen vetämään melko lähellä maratonvauhtia.

Juuso Simpanen Mäkränahon aamusumussa. Kuva: Alpo Välimaa

Miesten kisaa hallitsi suvereenisti Juuso Simpanen, joka on parin viime vuoden ajan keskittynyt kehittämäään vauhtiominaisuuksia ja kestävyyspohjaa tulevia pitkiä ultrakoitoksia varten. Simpasen nopeus ja suoritusvarmuus ovatkin nousseet tasolle, joka tarkoittaa ultramatkoilla kilpailua lähinnä kelloa vastaan.

Näin kävi myös Vaaroilla, jossa Simpanen pysäytti kellot ennätysaikaan 6:19:00 ja vei kisan yli tunnin erolla Ville Ruokamoon ja Otto Saikkoseen, jotka mittelöivät tasaisesti muista mitalisijoista.

‑ Alku oli aika hyvä, jalka tuntui kevyeltä Kiviniemeen asti (39km). Sen jälkeen alkoi sitten vähän painaa tuossa lopussa. Reitti oli tosi hyvässä kunnossa ja otollinen koville suorituksille. Kyllä se ihan mukava päivä oli tänään, myhäili Simpanen maalissa.

Jasmina Nikula ihailemassa maisemia Ryläyksen huipulla. Kuva: Touho Häkkinen

Lähes yhtä ylivoimainen oli naisten puolella Jasmina Nikula, jonka nimiin kirjataan naisten uusi reittiennätys 7:38:43. Nikula on parin hiljaisemman vuoden jälkeen innostunut harjoitelemaan monipuolisesti ja lähtenyt lyhyellä varoitusajalla kisoihin loistavin tuloksin.

‑ Ei ollut paljon odotuksia, ostin peruutuspaikan kolme viikkoa sitten Nuuksion jälkeen. Lähdin aika rohkeasti omaan tasoon nähden kokeilemaan, mihin asti se kantaa. Tänään oli aika hyvä, ei ollut mitään vaivoja. Tuntui hyvältä juosta ja keli oli aika makee, Nikula iloitsi onnistuneesta juoksusta.

Nikulan juoksut Vaaroilla ja Nuuksiossa ovat upeita esimerkkejä siitä, kuinka hyvä harjoittelu ja oman kunnon koettelu määrittävät koko Suomen polkujuoksun kärkitasoa uudelleen. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu ensi vuonna entistä laajemmalla rintamalla!

Naisten 65 km:n kärkikolmikkon täydensivät tasapainoisilla suorituksilla Salla Koikkalainen (8:35:44) ja Piia Tikka 8:52:57).

65 km:n yölähdön juoksijat pääsivät nauttimaan täysikuun valaisemista poluista ja vaaramaisemista. Tunnelmallisen urakan nopeimmat olivat naisten puolella Anna Aijasaho, 10:42:58 ja miehissä Otto Oksman, 8:40:17.

Mikkola suorituksen päällä 130 km:lla

Tomi Mikkola Mäkrävaaralla kisan alkumatkalla. Kuva: Jere Alén

Vaarojen kuninkuusmatka, 130 km kiertää Herajärven kahdesti. Tomi Mikkola vei matkan nimiinsä ja kruunasi onnistuneen kautensa ajalla 16:53:26. Mikkola lohkaisi Antti Itkosen vuoden 2018 reittiennätyksestä peräti 50 minuuttia. Tätä voitaneen pitää yhtenä kovimmista suomalaisista polku-ultrasuorituksista vähään aikaan.

‑ Aika hyvin olin suorituksen päällä tänään. Keskityin omaan tekemiseen. Vaikeita paikkoja oli, ei ollut kyllä mikään helppo kisa. Lopussa sain kaiken kaivettua, mitä kropassa oli, kertoi Mikkola maalissa.

Täydellistä suorituksen hallintaa kuvastaa se, että Mikkola oli laatinut kisaan valmentajansa Antti Lepistön – hänkin Vaarojen ultravoittaja – kanssa loppuaikaan 16:55 tähtäävän aikataulun. Mikkolan kierrosajat 7:52:50 ja 8:47:16 (välissä huoltotauko 13 min) olivat harvinaisen tasaiset, ja huikean vedon täydensi loppunousu satamasta maaliin ajassa 15:34, neljä minuuttia ensimmäistä kierrosta nopeammin.

Mikkola on parin edellisen vuoden aikana nostanut harjoitusmääriä, rakentanut pohjaa ja hakenut vauhtia lyhyempien kisojen kautta. Pitkäjänteinen työ alkaa tuottaa tulosta, ja Vaarojen 130 km:n ja Hetta-Ylläksen 160 km:n voitot nostavat miehen Suomen kiistattomaksi pitkien polku-ultrien valtiaaksi tällä kaudella. Matkojen suhteen kaikkiruokainen Mikkola nähdään syksyllä vielä ainakin Bodom Trailin viivalla. Toivotamme hyvää palautumista!

130 km:n muut mitalisijat menivät Tuomas Maisalalle, joka myös alitti entisen reittiennätyksen ajalla 17:48:35 ja Ville Maksimaiselle, jonka tulos 18:32:29 oli miehen oma ennätys noin 1,5 tunnilla. Molemmat myhäilivät maalissa syystäkin tyytyväisenä. Myös moni muu juoksija paranteli aiempia tuloksiaan, siis ilahduttavaa tason nousua kautta linjan.

Naisten 130 km:n voiton vei tasaisella suorituksella Eija Keski-Säntti, jonka tuplalenkki Herajärven ympäri kesti 21:47:35. Toiseksi ylsi Mira Hämäläinen-Iho, 22:06:51 ja kolmossijan jakoivat Petra Poutiainen ja Saara Peteri ajalla 22:49:11.

Myös naiset onnistuivat urakassaan loistavasti, ja kärkiviisikon tulosten keskiarvo on selvästi kisan historian kovin, vaikka Saara Päätalon reittiennätys jäikin tällä kertaa voimaan.

Livelähetys ja palautekysely netissä

Sanomalehti Karjalainen tuotti Vaarojen Maratonista kolmen tunnin mittaisen livelähetyksen, joka on katsottavissa osoitteeseessa www.karjalainen.fi/polkujuoksu. Katsominen edellyttää Karjalaisen digitilausta (tutustumishinta 1€/kk).

Kisajärjestäjät kartoittavat palautekyselyllä osanottajien kokemuksia ja toimintaa kisaviikonloppuna. Tuloksia käytetään mm. arvoitaessa tapahtuman merkitystä alueen matkailutoimijoille. Jos haluat auttaa Vaarojen Maratonin järjestäjiä tulevissa neuvotteluissa esimerkiksi maanomistajien ja kuntien kanssa, osallistu kyselyyn! Voit voittaa myös ensi vuoden kisapaikan.

Palautumisen tärkeydestä

Koronan muokkaama kisakalenteri on tänä vuonna varsin syyspainotteinen, ja kiinnostavia kisoja on tarjolla tiuhaan tahtiin lyhyellä jaksolla. Tiivin kisaohjelman lomassa on tärkeää muistaa riittävä palautuminen. Varsinkin ultrajuoksut rauhallisellakin vauhdilla rasittavat kehoa niin paljon, että elimistölle on annettava reilusti aikaa korjata vauriot, täyttää energiavarastot ja maksaa univelat. Rasittavampaan harjoitteluun palaaminen kannattaa tehdä asteittain omia tuntemuksia tarkasti kuunnellen.

Epätavallisesta kisakaudesta huolimatta Suomen polkujuoksun urheilullinen taso on noussut laajalla rintamalla. Sen päälle on hyvä rakentaa menestyksekkästä kisakautta ensi vuoteen, mutta se onnistuu itse kullakin vain jos kroppa on palautunut tämän kauden rasituksista ja valmis ottamaan uutta treeniä vastaan.

Vaarojen Maratonin nettisivu

Tulokset

Buff Trail Tour Finland -kokonaistilanne

Kisan laaja kuvapankki

Kolin ruska, polut ja juoksukaverit – tälläkin kertaa lyömätön yhdistelmä. Kuva: Alpo Välimaa