Suomi-tiimin kisaraportti polkujuoksun MM-kisoista

Polkujuoksun maailmanmestaruudet ratkotiin lauantaina 11.5. Espanjassa Penyagolosan kansallispuistossa Valencian pohjoispuolella. 85km:n ja lähes 5000 nousumetrin reitillä miesten voiton vei kotikentällään parin edellisen vuoden tapaan Luis Alberto Hernando. Naisten mestaruuden otti uusi nimi, Hollannin Ragna Debats.

Suomalaisten parhaat sijat urakoivat Juuso Simpanen (63.) ja Tomi Halme (64.), jotka selvittivät raskaan ja helteisen reitin runsaassa 10,5 tunnissa. Molemmat ylsivät noin 200 miehen joukossa parhaaseen kolmannekseen. Suomen kaksihenkisen naistiimin Eija Hartikainen ylitti maalilinjan sijalla 89.

Parasta vauhtia suomalaisista piti kuitenkin Jussi Nokelainen, kunnes miehen kantakalvo repesi 62 km:n huollon jälkeen ja pakotti hänet keskeyttämään asemista, joissa tavoitteena ollut sijoitus 30:n joukossa näytti vielä mahdolliselta.

34297836145_1f40db5046_o

Penyagolosan maisemia. Kuva: José Miguel Muñoz

Juuso Simpanen kertoi, että ensimmäisellä puolikkaalla meno oli hieman tahmeaa, mutta toinen puolisko kulki selvästi paremmin.
﹣Parannettavaa jäi paljonkin, mutta ensimmäiseksi vuoriultraksi ihan tyydyttävä juoksu. Olin yksi harvoja juoksijoita, jotka olivat matkassa ilman sauvoja, ja jyrkissä mäissä jengiä lappasi ohi paljon. Seuraavaan vuoriultraan otan aivan varmasti sauvat mukaan, kuului Simpasen oppi kisasta.

Tomi Halmeen juoksu kulki alkuun mukavasti ilman ongelmia. Loppumatkasta matka alkoi kuitenkin painaa, ja verotti vauhtia.
﹣Tulos oli ihan ok. Ei mikään huippuonnistuminen, mutta maaliin tultiin, eikä lopussakaan tullut mitään totaalista katkeamista, totesi Halme.

Sijalle 79 juossut Tomi Mikkola oli maalissa pettynyt, vaikka tavoitteena ollut viime vuoden sijan parannus täyttyi selvästi.
﹣Juoksu kulki ja tuntui hyvältä aina 62km:n huoltoon asti. Siitä eteenpäin alkoivat vaikeudet. Jaloista loppuivat voimat, enkä saanut enää ylämäissä pidettyä kunnollista juoksua yllä.
Mikkola käänsi kuitenkin tilanteen positiiviseksi:
﹣Kokemuksena kisa oli aivan mahtava, ja siitä jäi paljon oppia takataskuun.

Myös Eija Hartikaisella alkupuoli meni hyvin aina 55km:iin, jonka jälkeen hänellä alkoivat vatsaongelmat.
﹣Loppumatka meni pitkälti kävelyksi, kun energia ei imeytynyt. Viimeiset 25km menin melkein pelkän veden voimin. Olen tyytyväinen suoritukseen 62km:iin asti, mutta loppuosa harmittaa. Toisaalta tämä oli minulle ensimmäinen pitkä matka, joten hyvä että pääsin maaliin ongelmista huolimatta.

Markku Kouvan jalka oli alusta asti kevyt ja fiilis hyvä. Mies kehui hienoa reittiä ja kannustusta matkan varrella olleissa kylissä. Loppumatkasta Kouva juoksi pitkiä pätkiä yksin, ja ehti fiilistellä ja nauttia maisemista.
﹣Tasaiset ja loivat pätkät kulku oli ok. Suurin ongelma oli jo etukäteen ennakoitu kuumuus, joka aiheutti 50km:sta maaliin oksennusolon. Pystyin kuitenkin onneksi juomaan ja ottamaan energiaa. Huollolle iso kiitos ja 10+ palvelusta, kiitteli Kouva taustajoukkoja.

Tasan sadanneksi juosseelle Jere Nurmelle kisa oli ensimmäinen todella pitkä matka.
﹣Fiilis oli hyvä. Nousumetrit söivät kyllä vauhtia lopun ylämäistä, sauvat olivat niissä ehdottomat. Alamäet menivät rallatellen. Helle ja juoman loppuminen pariin otteeseen reitillä kuumotti, kertasi Nurmi suoritustaan.

Irina Nousiainen oli myös ensimmäisellä pitkällä vuoriultrallaan. Nousiainen lähti matkaan suunnitelman mukaan maltilla ja nousujohteisesti, mutta ei ehtinyt maaliin määräajassa.
﹣30km:n kohdilla alkanut kuumuus aiheutti pahoinvointia ja vaikeutti energian nauttimista 50km:iin asti. Sitten olo parani ja matka alkoi taittua. Valitettavasti aika ei kuitenkaan aivan riittänyt viimeiselle cut-off pisteelle (62km). Kova oli maasto ja kovat cut-off ajat, myönsi Nousiainen, mutta oli silti suoritukseen omaan valmistautumiseensa nähden tyytyväinen.

Kai Langelin kroppa ei ollut mukana hommassa, ja matka jäi myös kesken 62km:iin.
﹣ Alku meni rauhassa, mutta sitten alkoivat ongelmat. Ensin vatsa temppuili, sitten alkoivat krampit jaloissa. Molemmat helpottivat hetkeksi, mutta 45km:n kohdalla krampit palasivat pahempina. Tasaisella ja ylämäissä en enää pystynyt juoksemaan, ja koko elimistö ylikuumeni. Tästä alkoi survival mode, ja vaikka jäähdyttelin, venyttelin ja lepäsin huoltopisteillä, jouduin lopulta keskeyttämään 62km:ssä, harmitteli Langel pieleen mennyttä kisaa.

Joukkuekisassa kolmen parhaan miehen (Simpanen, Halme, Mikkola) yhteisaika riitti sijalle 21 yhteensä 34 maan joukossa. Naisten joukkue jäi vajaaksi jo ennen lähtöä.

Katso vielä Suomen joukkueen haastattelu kisan jälkeen Facebookissa.

Yhteenvetona juoksijoiden kommenttien perusteella voisi sanoa, että tiimiläiset keräsivät paljon arvokasta kokemusta pitkistä vuorijuoksuista, mikä varmasti näkyy seuraavissa polku-ultrissa. Useimmille suomalaisille kyseessä oli ensimmäinen näin pitkä kisa, ja menestyminen niissä vaatii alle paljon kilometrejä ja kisakokemusta. Seuraavissa kisoissa loppukilometritkin sujuvat varmasti tämänkertaista lennokkaammin.

Kisan nettisivut

Tulokset

Joukkueen ennakkotunnelmat

34257220176_27f92ca227_o

Viimeisellä kympillä reitti kiersi Penyagolosan huipun. Kuva: José Miguel Muñoz