Suunnistuksen ja kartanluvun osaaminen ovat polkujuoksijalle erittäin hyödyllisiä taitoja. Suunnistustaito vapauttaa valitsemaan omia reittejä, antaa rohkeutta kokeilla uusia polkuja, ja mahdollistaa polkulenkkeilyn omin päin jopa ennalta tuntemattomissa paikoissa. Kartan lisäksi kompassi sopii luonnossa liikkuessa hyvin myös juoksijan taskuun. Kevät on erinomaista aikaa suunnistuksen opetteluun, sillä kuntorastit ja suunnistusseurojen kurssit pyörähtävät käyntiin monilla paikkakunnilla. Tässä evästystä suunnistustaidon parantamiseen.
Suunnistustaitojen opettelu on luontevaa aloittaa taajamametsissä. Kuva: Outdoor Athletics
Ensimmäiset suunnistustreenit kannattaa tehdä kävellen, vaikka se on juoksijalle hankalaa. Tavoite on edetä pysähtymättä niin, että kartta auttaa ennakoimaan ja havainnoimaan tulevat maaston muodot ja merkit. Eteneminen on näin sujuvaa ja suoraviivaista. Suunnistusliiton Olekartalla-sivuilla (http://www.olekartalla.fi) on hyviä vinkkejä kartanluku-, reitinvalinta- ja muiden suunnistustaitojen parantamiseen.
Kuntorastikauden alussa maastot ovat usein helpompia ja urbaanimpia kuin myöhemmin kesällä. Pääkaupunkiseudulla kauden avaustreenit kannattaa tähdätä esimerkiksi Laaksoon, Paloheinään, Espoon keskuspuistoon tai Hakunilaan. Näistä on sitten helppo jatkaa vaativimpiin maastoihin Sipoonkorpeen, Nuuksioon, Kirkkonummelle, Sipooseen, tai vaikka Nurmijärven kankaille.
Tommi Nietosjärvi aloitti suunnistuksen muutama vuosi sitten vahvalla ultrajuoksutaustalla, joten kysyimme häneltä vinkkejä polkujuoksijalle suunnistustaitojen opetteluun. Tommille hankalinta suunnistuksen opettelussa on ollut kartan luku ja kartalla pysyminen vauhdissa:
– Tähän on varmasti syynä juoksutausta, eli liian hyvä kunto taitoon nähden. Eteneminen ilman suunnitelmaa on yksi suurimmista virheistäni, ja keskittymiskyvyn puute vaivaa myös aikalailla. Hyvän rastivälin jälkeen tulee liian usein huono. Suurimmat virheet ovat kuitenkin vähentyneet, ja virheistä huolimatta metsässä juokseminen kartan kanssa on vaan niin mukavaa.
– Hauskin suunnistushetkeni oli Hyvinkään Kytäjällä juostussa Jukolan viestissä. Haastavassa maastossa käytin jo ensimmäiselle rastille aikaa puoli tuntia. Juoksukuntooni luottaen lähdin ottamaan menetettyä aikaa kiinni, ja löysinkin sopivavauhtisen letkan muita suunnistajia. Siinä sitten juostiin vauhdilla eteenpäin rasteja poimien eikä minulla enää ollut oikein käsitystä missä mennään. Reitin pisimmällä rastivälillä letkaa vetänyt juoksija sitten äkkiä pysähtyi, katsoi taakseen ja kysyi osaako joku letkassa juoksijoista suunnistaa. Kukaan ei vastannut myöntävästi, eikä kukaan itse asiassa enää tiennyt, missä ollaan. Olinpaikkaa ei sillä porukalla saatu selville, mutta yhteistuumin bongatiin metsästä vanhempi ystävällinen herrasmies, joka neuvoi porukan kartalle.
Eksyminenkään ei ole vakavaa, mutta jos niin käy, tässä Tommin toimintaohje: Hiljennä ja pysähdy ajoissa, jos huomaat että kartta ei enää täsmää. Mieti missä olet viimeksi varmasti ollut kartalla. Katso, onko ympäristössä selviä maamerkkejä, esim. isoja mäkiä tai jyrkänteitä, joista saat itsesi paikallistettua takaisin kartalle. Jos tällaista ei löydy, ota kompassilla suunta lähimmälle polulle, tielle tai pellolle, jonka tunnistat varmasti. Viimeisenä oljenkortena on pysäyttää joku toinen metsässä liikkuja ja kysyä, missä ollaan.
Tommin vinkit suunnistustaitojen opetteluun:
- Suunnistamaan oppii suunnistamalla, erilaisissa maastoissa. Aloita helpoista radoista ja kokeile vaikka taajamaympäristössä tapahtuvaa sprinttisuunnistusta, jossa kartan kanssa on helpompi päästä sinuiksi. Suunnistusseurojen järjestämät suunnistuskurssit ovat myös hyvä vaihtoehto.
- Kompassin käyttö kannattaa opetella. Se nopeuttaa toimintaa metsässä ja vähentää virheitä.
- Kannattaa opetella lukemaan kartan korkeuskäyriä. Ne pitävät yleensä aina paikkaansa ja helpottavat ja nopeuttavat suunnistusta.
- Haasta itsesi, äläkä pelkää vaikeitakaan maastoja ja epäonnistumisia. Kun on kuntorasteja kiertänyt aikansa, avaavat kilpailut suunnistukseen uuden maailman.
Tähän Trailrunning.fi lisää vielä pari käytännön ehdotusta:
- Hanki lenkkireiteiltäsi suunnistuskartta, ja ota se mukaan tavallisille polkulenkeille. Seuraa tutulla reitillä matkan etenemistä kartalla ja tutki kartan ja maaston välistä yhteyttä.
- Tutki kartasta kotona, missä tavallinen juoksureittisi kulkee. Etsi kartalta muita mahdollisia reittejä, ja toteuta seuraavilla lenkeillä ne.
- Kun kotimaasto alkaa tulla tutuksi, laajenna reviiriä uusiin paikkoihin. Kun
- Jos yksin uuteen maastoon meneminen jännittää, ota kaveri mukaan. Tutkimusretkeily ja uusien taitojen opettelu yhdessä on antoisaa.
- Lähde kokeilemaan suunnistusta lähipaikkakunnan kuntorasteille. Ohjelmassa on yleensä aloittelijoille sopivia ratoja, ja koko harjoitus on suunniteltu valmiiksi, rastit viety metsään, kartta painettu – kaikki on siis vain juoksemista (tai kävelemistä) vaille.
Suunnistuskarttoja löytyy helpoiten paikkakunnan kuntosuunnistuksista. Katso Suunnistusliiton koko Suomen kuntorastikalenteri ja Uudenmaan kuntosuunnistuskalenteri.
Muita käyttökelpoisia karttoja ovat lähes suunnistuskartan tasoon yltävä, avoimesta datasta tuotettu, melkein koko Suomen kattava mapant.fi ja hiukan yleistetympi
Maanmittauslaitoksen maastokartta (esim. pikakartta.fi). Molemmista voi tulostaa karttoja kätevästi paperille, mutta polkuverkosto on varsinaiseen suunnistuskarttaan verrattuna puutteellinen.
Teksti: Päivi Luoma, Terho Lahtinen
Outdoor Athletics järjestää kaupunkisuunnistustapahtumia ympäri Helsinkiä – myös pimeällä. Ne sopivat loistavasti myös aloitteleville suunnistajille. Kuva: Outdoor Athletics.
