Jo kuudettatoista kertaa järjestetty Vaarojen Maraton on Suomen polkujuoksijoiden syysjuhla, jonka näyttämönä on kauneimpiin väreihinsä sonnustautunut Pohjois-Karjalan luonto. Upeat Pielisen ja Herajärven maisemat, myyttisen maineen saaneet fyysiset haasteet ja osallistujien yhdessä luoma tiivis tunnelma houkuttavat monia mukaan vuodesta toiseen ja innostavat jatkuvasti laajempaa joukkoa juoksijoita.
Tänä vuonna kisaan starttasi ennätykselliset 1200 juoksijaa, kun Metsähallitus myönsi aiempien hyvien kokemusten pohjalta hieman suuremman osanottajakiintiön. Metsähallitus muutti linjaustaan myös siten, että reitin alku päästiin nyt juoksemaan Ukko-Kolin päällä kulkevaa ulkoilureittiä pitkin, mikä teki reitistä entistä hienomman ja toi lähdön yleisöystävällisesti kilpailukeskuksen alueelle.
Kotimaan kauden viimeinen isompi kisatapahtuma osoitti jälleen suomalaisen polkujuoksun kokonaisvaltaisen tason nousun. Reittiennätykset rapisivat monella matkalla, kärkipään tulosten keskiarvot paranivat selvästi, ja omat ennätykset paukkuivat laajalla rintamalla.
Kisassa suurimman huomion saivat 130 kilometrin ultramatka, joka oli vuoden kolmas ja viimeinen Ultra Trail Tour Finland -osakisa, sekä 43km:n Buff Trail Tour Finland -finaali, jossa selviteltiin mitalien järjestystä tasaisissa merkeissä.
Simpanen Vaarojen Ultran sankari
Vaarojen Maratonin kunnioitusta herättävimmät suoritukset nähtiin miesten 130km:lla, jossa Juuso Simpanen ja Tomi Mikkola kellottivat ensimmäiset alle 16 tunnin ajat. Reittiennätys siirtyi Mikkolalta Simpasen nimiin ja kirjataan nyt 15:13:07.
Simpanen kertoi, että kisa meni suunnitelman mukaan, vaikka alkuperäinen aikataulu 7:30 ja 8:20 kierroksista alittui reilusti. Simpasen vauhtia kuvaa se, että ensimmäisen kierroksen väliaika 7:00:52 olisi riittänyt voittoon myös 65km:n kisassa, vaikka siihen mahtui jopa 4 minuutin pummi alkumatkasta.
— Menin ekan kierroksen omaa rennon reipasta vauhtia, ja se näköjään oli melko paljon suunniteltua vauhdikkaampaa. Puolivälin huollossa käytin noin 2,5min täyttäen pullot ja liivin energioilla. Toisen kierroksen alussa jalat alkoivat jo hieman painaa vauhti hyytyä etenkin ylämäissä. Myös rakot jalkapohjissa alkoivat haitata juoksuaskelta. Aamun valjetessa juoksu piristyi hieman, ja sain lopussa vielä pidettyä kohtuullista vauhtia.
— Hieno päätös UTTF kiertueelle, joka oli tämän kauden ykköstavoite, iloitsi Simpanen tyytyväisenä urakkaan, vaikka oli sitä mieltä, että kaikissa kisoissa jäi pientä petrattavaa.
Simpanen voitti kaikki kolme UTTF-kisaa uusilla reittiennätyksillä. Ensi kaudella kansainvälisiin ympyröihin tähyävä Simpanen jättää seuraaville yrittäjille haasteeksi kokonaisajan 49h 26min, mitä tuskin heti tullaan rikkomaan.
Simpasen vanavedessä Team Nouxin tiimikaveri Tomi Mikkola latasi myös tiskiin komean kauden päätöksen. Aika 15:51:20 alitti miehen oman kovana pidetyn 2020 voittoajan yli tunnilla. Kauden muissa päätavoitteissa keskeyttämään joutunut Mikkola oli tyytyväinen onnistuneeseen Vaarojen Ultraan.
— Oli tosi onnistunut veto. Paremmalle en voinut mitään, mutta kaikki toimi ja juoksu kulki ja oli kyllä nättiä vetää. Oon koko kauden tiennyt, että oon paremmassa kunnossa kun viime vuonna, ja tiesin että onnistuessani voin lohkaista hyvän siivun pois viime vuodesta. Mukava päättää kausi onnistuneeseen kisaan, hehkutti Mikkola.
Kolmanneksi ylsi Vaarojen Ultran moninkertainen mitalisti Tuomas Maisala, joka valitteli omassa Insta-päivityksessään, että vire ei tällä kertaa ollut paras mahdollinen. Myös Maisala oli kuitenkin erittäin tyytyväinen siihen, että sai kahden edellisen pitkän kisan keskeytyksen jälkeen lopputuloksen, vaikka aika 18:27:21 jäikin puolisen tuntia viime vuodesta.
Kaiken kaikkiaan miesten 130km:n taso oli kovempi kuin koskaan, sillä kärkikolmikon imussa peräti kahdeksan miestä alitti 20 tunnin rajan. UTTF:n yhteispisteissä kakkonen oli Juho Kunnari ja kolmas Kimmo Kylänen.
Päärni hallitsi naisten ultraa
Myös naisten 130km:lla nähtiin kovia suorituksia. Voiton vie Irene Päärni, jonka loppuaika 20:57:27 jäi alle kahdeksan minuuttia Saara Päätalon ennätyksestä ja oli reitin toinen 21 tunnin alitus. Tasaisen kärkijoukon toiseksi nopein oli Eija Keski-Säntti ajalla 22:33:55 ja kolmas Nina Repo, 23:13:34. Myös Petra Peuhu ja Kristiina Etelämäki ehtivät maaliin alle vuorokaudessa. Sekä Repo että Etelämäki paransivat viime vuoden aikaansa lähes kolmella tunnilla.
— Ihan mahtava fiilis! Alku sujui hienosti, letkassa mentiin. Se oli pimeässä muutoinkin kivaa. Meno tuntui hiukan kevyeltä, joten lähdin omaa vauhtia. Se sopii minulle, kun saa säätää itse vauhdin. Vatsa ei halunnut koko yönä ottaa vastaan vauhtikarkkeja tai muutakaan, oli kyllä haasteellista. Päivällä energian otto sujui jo paremmin. Mäkiä oli paljon! Kotimetsien kallioilla nousua tulee max 30m, joten sen kyllä huomasi. Toisaalta sain juostua varsinkin viimeiset 20km teknisetkin osuudet, joten jalka nousi yllättävän hyvin. Aika oli yllätys itsellekin, Päärni myhäili.
Ylinen katkaisi Ansion voittoputken
Päivän toinen reittiennätys nähtiin miesten 43km:lla, jossa Juho Ylinen otti revanssin Henri Ansiosta viime vuoden ohijuoksun jälkeen. Samalla Ylinen valtasi kauden Buff Trail Tourin maksimipistein, kellotti maratonin nykyreitin ennätyksen 3:32:11 ja katkaisi Ansion seitsemän vuotta jatkuneen voittoputken. Ansio jäi Ylisestä noin 8 minuuttia, ja aivan hänen kannoillaan maalilinjan ylitti Suomen kovimpiin pitkien matkojen hiihtäjiin kuuluva Kari Varis.
— Sujui mukavasti. Kiviniemelle 3 sekuntia perässä omaa aikataulua. Ei tuntunut siinä kovin vahvalta jalat, joten päätin vähän säästellä Ryläyksellä hyökkäämisen sijaan. Ryläys meni kuitenkin kovempaa kuin viime vuonna, vaikka sillon oli siihen iskua. Sain vähän ristiriitaisia väliaikoja taakse, joten oli pientä pelkoa Henkan loppuvedosta. 11km ennen maalia kaaduin pienessä alamäessä kyljelleen. 10sek meni kun keräili tavarat ja seuraavan 2min otin kevyesti tarkastellen vahinkoja. Kättä pystyin pyörittämään, eikä hengitys sattunut, joten jatkoin kisaa. Ei haitannut lopussa kuitenkaan kovin pahasti, ylämäissä oli vasen jalka tönkkö. Lopussa tiesin että menee reittienkan alle, muttei kuitenkaan 3,5h alle niin en lyönyt täyttä iskua loppunousuun enää. Nyt on kyllä koko vasen puoli kropasta soirossa, tuumi Ylinen illalla kisan jälkeen.
Ansion kisa sujui myös hyvin, vaikka osallistuminen oli vaakalaudalla kisan alla vaivanneen flunssan vuoksi. Se ei onneksi enää juurikaan vaivannut.
— Karin kanssa juostiin Ryläykselle asti yhtä matkaa. Koitin Ryläyksellä kiristää vauhtia, ja sainkin eroa hieman tehtyä, mutta Kari sai taas kiinni kun vedin pari kertaa pienet pannut. Toisen huollon jälkeen sain pienen ero, mutta loppunousu oli tosi raskas ja Kari otti melkein lopussa kiinni, kuului Ansion yhteenveto.
Trail Tourin yhteispisteissä Juuso Hakala puolusti menestyksekkäästi hopeasijaa juostuaan Vaaroilla seitsemänneksi. Instassa mies kuvasi kisaa vaikeaksi könyämiseksi, mutta oli kauden kakkossijaan todella tyytyväinen. Ansio nousi Tourin pronssille. Yhteistuloksista huomion ansaitsee myös M55-sarjan kestävyyslegenda Markku Kaartinen, joka seitsemännellä sijallaan näytti nuoremmille, kuinka jalka nousee, kun kokemusta riittää.
Saukko kruunasi kauden huippujuoksulla
Naisten maraton ja Buff Trail Tourin finaali oli juuri niin tasainen ja jännittävä, kuin etukäteen odotettiin. Nousujohteisella juoksulla voiton vei Pirjo Saukko, joka samalla varmisti Tourin kakkossijan selvällä erolla. Tälle kaudelle laduilta poluille vaihtanut Maija Hakala oli toinen ja päivän yllättäjä Henna Ahomies kolmas.
— Oli kyllä onnistunut juoksu, iloitsi Saukko ja jatkoi: Mun vahvuudet pääsi oikeuksiin teknisellä polulla ja alamäissä. Alkuviikon päkiäkipu helpotti eikä tuntunut kisassa ollenkaan. Vaivan vuoksi olo oli ennen kisaa todella epävarma ja harmitus suuri. Ehkä se kuitenkin kääntyi parhain päin, sillä kisassa jalat olivat levänneet ja juoksu kulki tosi hyvin.
— Lähdin omaan vauhtiin nähden heti alussa kovaa, vaikka olin naisten sijoilla 2-3. Ryläyksen teknisellä pätkän jälkeen sain pidettyä ykkössijan. Nuuksiossa meni välillä vähän mukavuusalueen puolelle, mutta nyt päätin, että kokeilen, mihin pystyn. Yhteislähtö miesten kanssa hyödytti tosi paljon, koska sain peesiapua koko matkan. Usein olen jäänyt siihen yksinjuoksemisen kuiluun, koska naisten ykkönen on saavuttamattomissa, ja eroa myös perässä juoksevaan naiseen on liikaa. Vauhti on hiipunut, koska edessä ei ole tavoiteltavaa selkää. Nyt tilanne oli toisin, kun Markku Kaartinen veti napsun verran kovempaa kuin olisin yksin juossut, mutta päätin pysyä hänen perässään. Vauhti ei kuitenkaan ollut liian tappavaa, sillä jaksoin hyvin juosta peesissä. Ylämäet olivat mulle kyllä tosi kovia, mutta alamäissä sain vähän palauteltua. Tässä kisassa uskoin ja luotin itseeni! Tämä oli minulle henkisesti tärkeä kisa, kiteytti Saukko juoksun merkityksen.
Maija Hakalan hyvä veto ei aivan riittänyt Trail Tourin palkintopallille, sillä päivän viitonen Minna Syvälä nitisti Hakalan kokonaiskisassa niukasti neljällä pisteellä. Hakala käytti loppunousuun kaikki voimansa ja otti maalissa lepoa pidemmällä kaavalla. Hakalan kausi oli kaksijakoinen, sillä alun perin hänen suunnitelmissaan ei ollut muita kisoja kuin kesäkuun Bodom Trail. Myöhemmin aukesi mahdollisuus juosta toinen kotikisa Nuuksio Classic, jonka jälkeen koko Trail Tour alkoi kiinnostaa. Se tarkoitti kuitenkin urakointia, sillä finaalipaikka piti varmistaa Aulangolla, joten neljässä viikossa kertyi kolme kovaa starttia. Hakala myönsikin hiukan innostuneensa polkujuoksusta:
— Joka kisassa oon miettinyt, että mitä kaikkea pitäisi tehdä ennen ens kesää, että pärjään paremmin.
Samoilla linjoilla on myös Minna Syvälä:
— Intoa riittää, ja olen jo suunnitellutkin ensi kautta. Olen listannut heikkouksia ja miettinyt miten lähden etenemään. Ennen kaikkea nautin tosi paljon metsässä olemisesta ja juoksuelämyksistä, mutta on tosi motivoivaa kun tietää, että voi vielä omaa suoritusta varmasti parantaa, tuumi Syvälä.
— Vaaroilla lähdin juoksemaan omaa juoksua. Tiesin että Pirjon ja Maijan kyytiin ei kannata lähteä, koska reitti on minulle haastava. Tyytyväinen olen kokonaisuoritukseen, pää ja jalat kesti ja vatsakin lähes loppuun saakka. Kuulin matkalla väliaikoja ja ajattelin, että ei taida kokonaiskisan kolmossijaan riittää, mutta päätin tulla täysillä luovuttamatta, kertoi Syvälä päivän kisasta.
— Kokonaisuudessaan kausi oli minulle sellainen polkujuoksutunnelman ja Buff Tourin haistelu, eli fiilistelin miltä paluu tuntuu, riittääkö intoa jatkossa harjoitteluun ja heikkouksien hiontaan. Olin myös kesällä vielä kahden vaiheilla, osallistunko Kalevan kisoihin ja treenasin paljon radalla. En kuitenkaan Kalevan kisoihin enää lähtenyt. Oli jo selvää ennen Kolia, että jatkan ensi vuonna Tourin parissa.
Voimme siis odottaa kilpailun tiivistyvän ja tason nousevan entisestään ensi vuonna. Hienoa! Toivoitamme tuloksekasta treenikautta kaikille satsareille!
Antila ja Särkijärvi 65km:n kovimmat
65km:lla nähtiin myös reittiennätys, kun Johanna Antila selätti reitin ajassa 7:10:45. Antila jäi miesten voittajasta Jari Särkijärvestä vain yhdeksän minuuttia, ja oli koko porukan neljänneksi nopein. Toiseksi tuli Maarja Mägi ja kolmanneksi Saara Peteri.
— Tänään juoksu kulki hyvin, vaikka vauhti vaihteli paljon. Oma juoksu ei ollut nyt ihan järkevin eikä edennyt itselleni tyypillisesti, mikä vähän kostautui. Olisi täytynyt uskaltaa lähteä omaan vauhtiin huomattavasti aikaisemmin kun vasta 30km jälkeen. Opettavainen reissu. Jäin tavoiteajasta, joten täyttyy tulla ensi vuonna juoksemaan uudelleen, lupasi Antila, joka ennen kisaa hahmotteli seitsemän tunnin aikataulua.
— Nyt palauttelen pari viikkoa ja 16.10. starttaan vielä pohjois-Italiassa 55km:n kilpailuun. Tavoitteena kokeilla, miltä tuntuu reilusti pidempi nousu sekä tarkkailla omaa palautumista kahdesta polkukisasta kahden viikon välein. Treenaaminen jatkuu ja ensi kesänä juoksen varmasti vielä lyhyitä ultria. Tarkoitus on myös panostaa harjoitteluun ja palautumiseen ajallisesti enemmän, kertoi Antila, joka on harjoitellut vasta vuoden tavoitteellisesti.
Miesten 65km:n kisassa tilanne eli loppuun asti. Kärkikolmikkona etenivät Särkijärvi, Jani Virta ja Otto Saikkonen. Alkumatkasta Virta teki muihin eroa, ja oli 52km:n väliajassa 10 minuutin johdossa. Ryläyksen ylityksessä Särkijärvi tavoitti Saikkosen ja miehet tulivat väliaikaan yhtä aikaa. Loppumatkasta Särkijärven tossu nousi kevyimmin ja Saikkonenkin pääsi loppunousussa Virran ohitse.
Särkijärven osallistuminen kisaan oli vielä aamulla vaakalaudalla. Hänellä oli ollut illalla pientä lämpöä ja yön leposykkeet koholla. Vielä aamun testihölkällä olo oli tosi tahmea, vaikka lämpö oli jo normaali. Tässä miehen tiivistelmä kisasta:
— Mietin että lähden kotiin, mutta päätin ettei jää jossiteltavaa jos kokeilen. Paukusta porukka lähti kovaa vauhtia, ja ajattelin että mulla ei riitä nyt kunto. Juoksu ei kuitenkaan tuntunut pahalta, joten jatkoin omaa hyvää tahtia. 10 kilsan jälkeen alkoi tulla selkiä vastaan ja huollossa olinkin kolmantena. Jatkoin omaa juoksua ja Kiviniemessä olin edelleen kolmas. Seuraavalla pätkällä ohitin Saikkosen, mutta vikaan huoltoon tultiin minuutin erolla. Vikat 15 kiristelin mukavuusalueen rajoille ja luulin loppunousuun asti että olin toisena, mutta kesken nousun kuulinkin että johdin. Otolla oli ongelmia takareiden kanssa ja Virralla oli ollut kramppeja. Itse sain juostua ehjän juoksun omalla tahdilla. Energia imeytyi ja juoksu tuntui suht hyvältä. Tänään ei ollut minun paras päiväni, mutta oli ilahduttavaa, että taso riitti silti.
Uudet 7km ja 21km täydensivät matkavalikoiman
Vaarojen Maratonin matkavaihtoehtoihin lisättiin tänä vuonna kaksi uutta matkaa juoksijoiden toiveiden mukaan, 7km ja 21km. Molemmat sisälsivät runsaasti nousua Kolin harjanteen eri laidoilla.
Ensimmäisen Vaarojen Puolikkaan voittajina nimensä historiankirjoihin saivat Tommi Lintala ja Ella Hirvonen. Lintalan voittoaikaan 1:50:08 jäi reilusti ilmaa, sillä mies ehti matkan varrella kipaista ylimääräisen noin 10 minuutin lenkin Paha-Kolilta hotellin kulmalle ja takaisin. Voittomarginaalia jäi silti yli kolme minuuttia. Ella Hirvosen tulos oli 1:56:51.
7 kilometrin Vaarojen Pyrähdyksen vievät nimiinsä Olli Korkeakoski (46:51) ja Niina Kosunen (42:47). Kosunen oli myös matkan kokonaisvoittaja ja ratkaisi pelin loppunousussa jättämällä Katja Pitkästä kuusi sekuntia.
Kotimaan kausi jatkuu
Vaarojen Maraton oli vuoden 2021 viimeinen iso polkujuoksu Suomessa, mutta tapahtumia riittää vielä runsaasti. Kisakalenterissa löytyy tekemistä aina vuoden viimeiseen päivään asti, ja kalenteri on täydentynyt vielä tälläkin viikolla.
Artikkelin kirjoittaja suosittelee erityisesti 16.10. juostavia Bodom 10:iä ja Bodom Nightia, koska on niiden järjestelyissä tiiviisti mukana. Ilmoittautuminen on auki sunnuntai-iltaan 3.10.
Jännitystä tarjoavat myös ulkomaiset kisat, joissa nähdään tässäkin artikkelissa mainittuja nimiä sekä tietenkin Anna-Stiina Erkkilä ja Mårten Boström edustamassa Pohjoismaita Golden Trail National Series -finaalissa.
Vaarojen Maratonin nettsivu
Vaarojen Maratonin kuvapankki
Buff Trail Tour Finland -tulokset
Ultra Trail Tour Finland -tulokset