Talvi on saanut hyvän otteen Suomen luonnosta, joka pakkasen huurtamana on kauneimmillaan. Pakkasmittarin lukemista huolimatta juoksijan kannattaa suunnata reittinsä poluille ja metsiin, sillä talvijuoksu on upea elämys, kunhan siihen varustautuu ja asennoituu oikein. Tässä muutamia vinkkejä, kuinka nauttia pakkaslenkeistä parhaiten.
Meikon ulkoilualueen polut Kirkkonummella kutsuvat juoksemaan talvellakin. Kuva: Anne Dahlgren
Oikeat varusteet
Tärkeintä on pukeutua lenkille riittävän lämpimästi. Villakerrasto, juoksutrikoot, välipaita tai kaksi, päällimmäiseksi tuulenpitävä takki ja housut. Kaulaan, korvien ja poskien suojaksi pari Buff-huivia, päähän paksuin kaapista löytyvä pipo tai kaksi ohutta. Käsineitä kahdet päällekkäin, sormikkaat ja rukkaset. Jalkaan numeroa tavallista isommat, pintamateriaaliltaan tiiviit lenkkarit, joissa on tilaa kaksille sukille ja varpaiden liikkeelle. Nilkkoihin vielä säärystimet, jotka lämmittävät ja pitävät lumen poissa kengistä, niin tarkeneminen on taattu. Tarkempia pukeutumisoheita löytyy Helsingin Sanomien juoksublogista tammikuun alusta.
Talvijuoksukengissä tavallinen kysymys on nastoilla vai ilman. Kuivalla talvikelillä polkujuoksukengän pitävä pohjakuvio toimii yleensä hyvin ilman nastojakin. Suojakelien jälkeisillä liukkailla nastat taas ovat välttämättömät – muuten juoksu on kaikkea muuta kuin rentoa ja nautinnollista, ja vammariski kasvaa. Myös alkutalven pakkassäiden maastolenkeillä nastoista on iloa: kostean syksyn jäljiltä pintavedet virtailevat vielä pitkin soita ja kallioita ja voivat muodostaa ohuen lumivaipan alle petollisen jääyllätyksen, jonka juoksija huomaa vasta ollessaan pitkin pituuttaan mättäällä.
Otsalamppu on talvisten iltalenkkien vakiovaruste. Lumien tultua pienikin valo riittää, mutta parhaiten toimii sellainen, jonka akun tai pariston saa taskuun lämpimään. Upeinta talvinen yöjuoksu on kuitenkin silloin, kun pääsee kaukana kaupungin valoista sammuttamaan otsalampun ja etenemään kuun loisteessa. Kannattaa kokeilla heti seuraavan täysikuun tullen! (24.1.)
Uusia mahdollisuuksia
Talvi avaa polkujuoksijalle uusia ulottuvuuksia. Ennen paksumpien lumien tuloa polunpohjat ovat rapeita, pitäviä ja vauhdikkaita. Järvet ja lammet tarjoavat oikomahdollisuuksia ja kokonaan uusia lenkkireittejä ja näkökulmia tuttuihinkin maisemiin. Niitä ihaillessa on kuitenkin muistettava jäällä liikkumisen riskit ja varauduttava niihin asianmukaisesti.
Lumien tultua juoksu muuttaa muotoaan. Lähipolut ja vilkkaammat retkeilyreitit pysyvät auki ja juoksukunnossa läpi talven, mutta valinnanvaraa on vähemmän. Silloin voi ohjelmaan ottaa umpihankijuoksun, joka on perinteinen juoksijoiden voimanhankintamuoto. Polkujuoksijalle loistava treeni on esimerkiksi 5×5 minuutin vedot polvensyvyisessä hangessa. Vauhti ei huimaa päätä, mutta voima tarttuu ja kunto kasvaa. Mukavinta umpihankitreeni on nilkat hyvin lumelta suojattuna.
Jäiden vahvistuttua talvilenkkeilijälle avautuu uusia reitinvalintamahdollisuuksia. Nousumetrit tosin ovat vähissä. Muista, liiku jäillä vain jos oikeasti tiedät niiden kestävän. Kuva: Terho Puustinen
Oikea asenne
Talvijuoksuun kannattaa suhtautua ihan omana juttunaan. Vauhti on kaukana kesän kirmailuista, sillä paksut vaatekerrokset jarruttavat menoa ja kylmyys on elimistölle lisärasite. Jos syke on korkeammalla kuin pitäisi, hidasta menoa ja unohda kilometrivauhdit. Katsele kellon sijasta ympärillesi ja nauti talvisen luonnon ihmeistä! Huurteiset puut, jääkukat oksilla, auringon kimallus hangella ja jäämuodostelmat vesistöissä ovat ainutlaatuisia taideteoksia ja talvilenkkien parasta antia.
Muuta muistettavaa
Talvella maastossa lenkkeilyssä on omat riskinsä, joihin on syytä ainakin pidemmillä lenkeillä varautua. Mitä teet, jos kengät kastuvat suossa, joka olikin rahkasammalten alta sula? Entä jos sormet alkavat kohmettua, vaikka takaisin on vielä tunnin matka? Jos tulee kylmä, voi aina lisätä vauhtia, mutta mitä jos liukastut ja satutat itsesi, etkä pääsekään juosten pois?
Paras varautuminen on hyvä juoksuseura, jota löytyy mm. tältä sivulta. Varusteista tärkeimpiä ovat puhelin pakattuna kosteudelta suojaan ja lämpimään lähelle kehoa, juoksureppu jossa varapaita tai kevyt toppatakki, lisähanskat, energiaevästä ja juotavaa pakattuna niin, että ne eivät jäädy. Alumiinisen avaruuslakanankin voi sujauttaa taskuun, mutta sen suurin hyöty pakkasella on tuulenpitävyys. Eristyskykyä sillä ei ole.
Energia- ja juomahuolto pakkaslenkeillä on hankalaa, ja se vaatii erityistä suunnittelua. Esimerkiksi monet energiapatukat ovat kylmässä kivikovia, ja niiden syöminen vie melkeinpä enemmän energiaa kuin tuo. Kannattaa testata mikä toimii. Letkullinen juomapussi puolestaan on pakkassäällä vaativa väline. Ennemmin tai myöhemmin letku yleensä jäätyy umpeen ja juoma jää juomatta. Ainoa keino välttää jäätymistä on puhaltaa letku tyhjäksi jokaisen juonnin jälkeen. Ja sitten kun puhaltaminen kerran unohtuu, ei seuraavalla imaisulla letkusta tulekaan mitään…
Parin tunnin lenkki toki sujuu ilman juomia ja eväitäkin, mutta joskus on kiva juosta pidempään. Jos termospullo tuntuu liian suurelta ja raskaalta lenkkireppuun, voi sinne sujauttaa muovisen juomapullon selkää vasten. Kun sen täyttää lähtiessä kuumalla juomalla, ja laittaa pullon vaikkapa mukaan lähtevän vararukkasen sisään, se pysyy sulana monta tuntia.
Vaihtelu virkistää
Kylmässä harjoittelu jäykistää lihakset ja hidastaa askelta. Liukas tai nuljuva juoksualusta on koville treeneille huono, sillä se altistaa jumielle ja akillesjänteen ärtymiselle. Hiihtokisoissakin on pakkasraja. Jos siis sää ei suosi vauhtitreenejä ulkona, voi polkujuoksijankin suosiolla vetäistä väliin reippaan lenkki matolla tai hallissa.
Talvi mahdollistaa monia mainioita harrastuksia, joita ei voi muulloin tehdä. Talviliikunnan riemuista voi nauttia juoksun ohella vaikkapa retkiluistellen, lumikenkäillen ja hiihtäen. Latujen lisäksi suksia voi ulkoiluttaa umpihangessa, ja kun suksen pohjiin vielä laittaa nousukarvat, on edessä aivan uudenlainen vapaus ylämäkineen ja laskuineen!
Oiva mahdollisuus kokeilla tätä aitoa alppihiihtoa on Sappee Skimo 31.1., jossa sopivaa varustusta on saatavilla lainaksi.
Vapaa on vain umpihanki! Eino Leinon vinkki on polkujuoksijalle oivallinen treenimuoto – suksilla tai ilman. Kuva: Terho Lahtinen