Polkujuoksuaktivisteina me trailrunning.fi -sivuston ylläpitäjät haluamme kantaa vastuumme, ja varoitamme vakavasti polkujuoksun kokeilemisesta kiinnostuneita heti sivuston julkaisun yhteydessä. Kyseessä on erittäin voimakasta riippuvuutta aiheuttava harrastus. Siksi emme voi suosittella polkujuoksun kokeilemista kenellekään, joka ei ole valmis hyväksymään kokeilusta aiheutuvia pitkäaikaisia seurauksia.
Tunnemme useita henkilöitä, jotka ovat jääneet koukkuun polkujuoksuun jo ensimmäisestä kokeilusta, ja lähes poikkeuksetta myös satunnainen polkujuoksu kehittyy nopeasti addiktioksi, josta on äärimmäisen vaikea päästä eroon. Monet harrastajat pyrkivät saamaan polkujuoksua jatkuvasti suurenevina annoksina, ja vain harvoin lajin pariin ajautunut pystyy pitämään harrastuksensa määrän kohtuutasolla. Myös henkilöt, jotka kuvailevat oman polkujuoksunsa olevan vain ns. viihdekäyttöä, eivät yleensä pysty sitä omasta tahdosta lopettamaan.
Tyypillistä polkujuoksuaddiktiolle on, että se valtaa nopeasti aikaa koukkuun jääneen muilta harrastuksilta ja alkaa muutenkin ohjailla henkilön käytöstä ja ajankäyttöä. Muita polkujuoksuriippuvuuden merkkejä ovat mm. muutokset kaveripiirissä, kehon rasvapitoisuuden väheneminen, naarmut ja ruvet alaraajoissa erityisesti säärten etupuolella, kuraiset juoksujalkineet ja -vaatteet. Käyttäytymiseen liittyy usein lähes maaninen innostus. Polkujuoksuannoksen jälkeen harrastajan ilmeitä hallitsee yleensä tuntien ajan leveä hymy ja haaveileva, poissaoleva katse.
Olemme keränneet muutamia sitaatteja polkujuoksun uhreilta. Näiden toivomme toimivan varoittavina esimerkkeinä kokeilua harkitseville.
”Ennen juoksin pelkästään maantien laitaa ja pyöräteitä asfaltilla. Sitten ystäväni tarjosi minulle kierroksen polkujuoksua. Se laajensi tajuntaani, ja nyt löydän lähes joka lenkillä lähimetsistä uusia polkuja.” (mies, 32v, Jyväskylä)
”Ensimmäinen kertani oli aivan uskomaton. Ihanuus kesti lähes kaksi tuntia, enkä unohda sitä ikinä. Sen jälkeen halusin aina vain lisää ja lisää. Nyt en pysty olemaan edes kahta päivää ilman.” (nainen, 39v, Lahti)
”Kaikki vapaa-aikani kuluu nykyään poluilla lenkkeillen. Se aiheuttaa toisinaan hankaluuksia perhesuhteissa.” (Mies, 50, Helsinki)
”Puolisoni hurahdettua polkujuoksuun hän on laihtunut lähes 20kg ja alkanut säilyttää eteisessä kuraisia kenkiä. Olen huolissani, että ajaudun itsekin kokeilemaan.”
(nainen, 28v, Espoo)
”Jäin kiinni polkujuoksuun jo vuosia sitten. Nykyään elämäni pyörii täysin sen ympärillä, ja oman harrastukseni lisäksi olen ryhtynyt välittämään kokemuksia myös muille.”
(mies, 38v, Oulu)
Vielä viimeinen varoitus: Kun juoksija kerran poikkeaa lavealta tieltä kaidalle polulle, on sieltä hyvin harvoin takaisin paluuta.
Jos kaikesta huolimatta kokeilette, älkää sitten väittäkö, että seurauksista ei ollut puhetta.
Havainnekuva: Polkujuoksijan tunnistaa tyypillisesti poskenseudun lihasten tiedostamattomasta jännittymisestä ja suupielten toistuvasta kääntymisestä ylöspäin. Kuva: Merja Penttinen
