NUTS Ylläs Pallas 2018 ei jättänyt ketään kylmäksi

Suomen komeimmat juoksumaisemat. Taustalla Pallaksen kerot. Kuva: Poppis Suomela

NUTS Ylläs Pallas on vakiinnuttamassa paikkaansa yhdeksi suomalaisen kestävyysurheilun vuotuisista merkkitapahtumista. 13.-14.7. järjestetty tapahtuma keräsi ennätykselliset yli 1000 juoksijaa vuodattamaan hikeä Suomen komeimpiin tunturimaisemiin. Tämä lisäksi paikalla oli 130-päinen vapaaehtoistiimi ja runsaasti osanottajien tukijoukkoja ja muuta yleisöä, joten tapahtumalla alkaa olla jo huomattavaa merkitystä myös matkailun kannalta.

Sosiaalisessa mediassa heinäkuun aikana näkyneiden päivitysten perusteella näyttää vahvasti siltä, että entistä useammat suomalaiset suuntaavat kesän lomareissuilla Lappiin nimenomaan juoksemaan ja pyöräilemään poluilla. Tyytyväisenä voimmekin todeta, että Lappiin suuntautuva liikuntamatkailu saa merkittävää nostetta ja pohjolan huippuhienot lenkkipolut ansaitsemaansa huomiota onnistuneiden polkujuoksutapahtumien ansiosta.

Tämän vuoden NUTS Ylläs Pallas jää historiaan helteisenä ja nopeana. Perjantaina lähes 30:a astetta hiponut lämpötila piti varsinkin 30km:n ja 134km:n juoksijoita erityisen kovilla. Lauantaina lämpötila oli miellyttävästi 18 asteen tuntumassa, ja pieni tuulenvire raikasti juoksijoita, mutta maasto edelleen kuiva ja hyväkulkuinen.

Ensi vuonna tästä alamäkeen? Kuva: Poppis Suomela

Uudistuksia suunnitteilla

Historiaa tehtiin todennäköisesti myös siinä mielessä, että tapahtuman järjestäjät avasivat keskustelun mahdollisista uudistuksista tapahtumakonseptiin liittyen. Harkinnassa on reittien juoksusuunnan kääntäminen pohjoisesta etelään ja tapahtuman painopisteen siirtäminen Ylläksen suuntaan.

– Tavoiteena on edistää kisan tunnelmaa ja yhteisöllisyyttä entisestään. Ylläksen ympäristö mahdollistaisi kompaktimman toiminnan ja toisi osanottajat majoittumaan lähemmäs toisiaan, valottaa kisan johtaja Eppu Lumme suunnitelmien taustaa.

– Muutokset helpottaisivat järjestelyjä ja tekisivät nyt melko hajallaan olevasta tapahtumasta helpommin hahmotettavan niin osanottajille kuin yleisölle. Samalla ohjelmaan saataisiin uusi ultramatka Pallakselta Ylläkselle, Lumme jatkaa.

Trailrunning.fi:n puolesta kannustamme edistämään suunnitelmia ja uskomme, että uudistukset lisäisivät tapahtuman kiinnostavuutta ja pönkittäisivät sen kasvua useamman vuoden ajan. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan uutisia jatkosta.

Haasteiden voittaminen yhdessä on polkujuoksun ydintä. Kuva: Poppis Suomela

Puolla matkoista uudet reittiennätykset

Polkujuoksun kehittyminen kilpaurheiluna on näkynyt tämän vuoden kisatapahtumissa sekä juoksijoiden suoritustason nousuna että kärjen tason laajenemisena. Uusia kärkinimiä nousee esiin säännöllisesti, ja vetoa näyttäisi olevan myös muiden urheilulajien puolelta.

Pallaksella kehitys näkyi mm. niin, että kolmella kuudesta matkasta nähtiin uudet komeat reittiennätykset. Voittajien lisäksi moni juoksija paransi aikaisempia tuloksiaan selvästi niin kärkipäässä kuin muillakin sijoilla.

30km suunnistajien heiniä

Perjantaina paahtavassa helteessä juostun Ylläksen 30km:n kisan mestarit olivat huippusuunnistajat Jere Pajunen ja Sonja Kyrölä. Pajusen loppuaika oli 2:26:53 ja Kyrölän 3:04:57. Miesten seuraavat sijat menivät myös suunnistustaustaisille Hannu-Pekka Pukemalle ja Leo Laakkoselle. Samoin naisten kakkonen Susanna Tervo on hankkinut kuntonsa rastien perässä, ja kolmonen Johanka Šimková tunnetaan hiihtosuunnistajana.

Miesten kisassa odotettiin erityisesti Jere Pajusen ja Buffin ammattilaistallin Eugeni Gilin kohtaamista. Pajunen oli keräämässä kokemusta syksyn polkumaratoneja varten ja Gil ensimmäistä kertaa tutustumassa Lapin maisemiin.

Kisa lähti käyntiin Gilin tahdissa, ja puolimatkassa espanjalainen oli saanut turvallisen tuntuisen kolmen minuutin johdon. Tämän jälkeen Gilin matkanteko kuitenkin hidastui merkittävästi terveysongelmien vuoksi ja Pajunen otti johtopaikan.

– Kuulin matkalla väliajat, mutta Kellokkaan nousussa kaveri tuli kävellen selkä edellä vastaan. Silloin tiesin, että nyt pitää vain jaksaa, niin tämä on mun homma, kertasi Pajunen, joka istuskeli maalikarsinassa vielä pitkään maaliintulonsa jälkeen.

Pajusen seuraava polkustartti on Tunturimaraton Pyhällä, joka on samalla miehen ensimmäinen polkumaraton.
– Ei tämänpäiväinen vielä kauheasti itseluottamusta herättänyt sinne. Katsotaan mitä temppuja tässä kuukauden aikana keksii, että jaksaa siellä tunnin pidempään.

Veikkaamme, että temput kyllä löytyvät, ja Pyhällä nähdään Pajuselta komea juoksu.

Eskelinen lähestymässä Ylläksen huippua. Kuva: Poppis Suomela

Ylläs-Pallas-Hetta nopeammin kuin koskaan

Länsi-Lapin komeimmat maisemat ja parhaat vaelluspolut sisältävä 134km:n ultramatka päästeltiin tänä vuonna kovempaa kuin koskaan. Jaakko Eskelinen kirjasi miesten reittiennätyksen nimiinsä ajalla 15:00:01 ja Anne Kiljunen alitti ensimmäisenä naisena 20 tuntia ajalla 19:43:17.

– Joudun kyllä myöntämään, että reittiennätys tuli vahingossa, hämmästeli Kiljunen tyytyväisenä pari päivää juoksun jälkeen. – En ollut katsonut aikaisempien vuosien naisten tuloksia sillä silmällä.

Koko matkan muihin naisiin verrattuna aivan omaa vauhtiaan edennyt Kiljunen kertoi kisan menneen mukavasti ilman suurempia ongelmia. – Energiaa upposi hyvin tarvittava määrä. Ei ollut erityistä suunnitelmaa, etenin fiilispohjalta. Tavoitteena oli suoriutua maaliin.

Kiljunen sanoo olevansa enemmän tasaisen juoksija, ja treenaavansa juosten ympäri vuoden pääasiassa asfaltilla. Polkupohja toi tälläkin kertaa omat haasteensa, kun ennätysnainen lensi reissulla neljästi nurin. Mahdollista loppukiritaistelua varten Kiljusella oli vielä keinoja varastossa:

– Tiesin koko kisan ajan, että johdossa, mutta en tiennyt, miten lähellä seuraava tulossa. Se siivitti mukavasti askelta eteenpäin. Ajattelin, että tasaisella loppupätkällä voin vielä iskeä, jos tarve vaatii.

Kiljunen sai jättää iskureservin seuraavaan kertaan, sillä kisan kakkonen Henna Majuri saapui maaliin yli kaksi tuntia myöhemmin alittaen kuitenkin ajallaan 22:06 viimevuotisen voittoajan. Kolmanneksi sijoittui Piia Siitonen vajaan tunnin Majurin jäljessä.

Miesten kisassa Eskelinen ja toiseksi sijoittunut Antti Itkonen juoksivat ensimmäiset 30km Eskelisen vetäessä ylämäet ja Itkosen alamäet. Tomi Mikkola eteni tasaisesti kolmantena.

– Reippaasti lähdettiin Antin kanssa heti matkaan. Antti jäi Peurakaltion huollossa laittamaan sukkia, ja lähdin siitä yksin matkaan. Vaihdoin vauhdin siitä itselle sopivammaksi, koska en olisi jaksanut sitä enää montaa kymmentä kilometriä, kertoi Eskelinen kisan alkuosuudesta.

Eskelisen vauhdin hidastus ei näkynyt miesten juoksujärjestyksessä, sillä myös Itkonen jatkoi sukkien laiton jälkeen maltillisemmin.

– Lähdettiin napsun turhan kovaa tuohon helteeseen, myönsi Itkonen. Tomi otti kiinni Rauhalassa, ja siitä jatkoimme yhdessä. Rauhalan jälkeen oksentelin, ja loppumatkan Pallakselle sain tosissaan tehdä töitä mukana pysyäkseni.

– Pallaksen huolto otettiin rauhassa ja siinä sain pizzan ja puuron uppoamaan hyvin. Jatkettiin yhdessä ja keskityin pitämään ruoan sisällä sekä roikkumaan Tomin mukana. Ennen Hannukurua alkoi taas kulkea, ja loppu tuli tosi hyvin, kertasi Itkonen kisan etenemistä.

Yöttömän yön taikaa Lommoltunturin polulla. Takana Keimiö ja Sammaltunturi. Kuva: Poppis Suomela

Mikkola kertoi nauttineensa hienosta yöstä ja hyvin sujuvasta juoksusta Hannukuruun asti, kunnes hänelläkin alkoivat imeytymisongelmat. – Matkavauhti hidastui merkittävästi, mutta ihan hyvin sain kuitenkin taisteltua maaliin. Tietysti harmittaa, että en pystynyt kunnolla taistelemaan toisesta sijasta lopussa, mietti Mikkola.

Molemmat mitalistit ihastelivat Eskelisen hurjaa juoksua ja onnittelivat voittajaa. – Siihen kyytiin ei olisi ollut mahiksia, myönsi Mikkola. – Jaakon yksin juostu ennätys on uskomaton, ylisti Itkonen.

Myös Eskelisellä oli haasteita ravinnon imeytymisen kanssa, vaikka matka eteni erittäin vakuuttavasti loppuun asti.

– Alkumatkassa energiat tulivat samaa kautta ulos kuin olivat menneet sisään. Yön viiletessä ja suolaa napsiessa homma rupesi toimimaan. Lopussa löytyi vielä vähän energiaa yrittää 15 tunnin alitusta.

Haamuraja jäi kutkuttelevan lähelle, mutta mies suuntaa jo katsetta tulevaan. Eskelisen kunnon taustalla ovat yli 200km:n määräviikot, ja jatkossa hän aikoo lisätä ohjelmaan enemmän mäkiä ja polkuja.

– Tykkään juosta määrää. Nivalassa juoksen 11.8. PEP2018 57km, ja luultavasti Vaaroille on nyt yritettävä mukaan. Ensi vuonna tarkoitus on mennä katsomaan miltä touhu ulkomaan kisoissa näyttää.

Pääsemme siis jännittämään Eskelisen huippusuorituksia jatkossakin. Toivotamme menestystä ja pysymistä ehjänä!

Maija Oravaämäki miesten letkassa. Kuva: Poppis Suomela

55km Oravamäen ja Ansion hallintaa

Komeaa nousua kansainväliselle kärkitasolle tekevä Henri Ansio ehti Pallaksella kauden toiseen BUFF Trail Tourin osakilpailuunsa. Ajalla 4:91:41 Ansio haukkasi Pallas-Hetta-reitin ennätyksestä 9 minuuttia ja paransi omaa kolmen vuoden takaista tulostaan noin puolella tunnilla.

Jo Ansion vuoden 2015 juoksu toi suvereenin voiton, mutta tämänkertainen juoksu on huikea näyttö tuloksellisesta harjoittelusta, joka toivottavasti innostaa muitakin suomalaisia suhtautumaan polkujuoksuun huippu-urheiluna.

– Hyvin kyllä kulki ihan loppuun asti. Ihan suunnitelman mukaan meni: alussa reippaasti eka mäki, ja sen jälkeen vähän kevensin kaasua, mutta reipasta tulin kyllä loppuun asti, kertoi Ansio tyytyväisenä. – Tällä kertaa jaksoin myös Pyhäkeron nousun juosten, kun viimeksi piti osa mäestä kävellä.

– Reittienkka oli koko ajan mielessä. Alkumatkasta ei ollut tarkkaa tietoa tilanteesta reittienkkaan nähden, koska eka väliaika oli vasta 25 km:n kohdalla Hannukurussa. Siinä eroa oli 4 min, joten tiesin, että hyvässä vauhdissa ollaan.

Ansion huippuvedon jälkeen toisena maaliin tuli Jussi Nokelainen puoli tuntia myöhemmin. Nokelainen nousi samalla BUFF Trail Tourin miesten sarjan kärkeen neljän osakilpailun jälkeen.
– Pari minuuttia kovempaa kuin edellisellä kerralla, ja nyt oli pidempi reitti. Kyllä siihen pitää olla tyytyväinen. Mutta aivan käsittämätön kyllä tuo Henkan veto, jakoi Nokelainen tunnustusta päivän ykköselle.

Kolmanneksi miesten kisassa juoksi Jyri Uusitalo, jolle kisa oli kauden Trail Tourilla ensimmäinen.

Näissä maisemissa askel ei paina. Kuva: Poppis Suomela

Naisten voittaja Maija Oravamäki kertoi, että tavoitteena oli parantaa viimevuotista aikaa (5:12), mutta se jäi tällä kertaa tekemättä. – Jalat olivat lyijyn raskaat ja kipeät. Rakkakivi taisi viedä tehot jaloista tällä kertaa, arvioi Oravamäki loppuajan 5:35:44 tuonnutta suoritustaan. Oma osansa saattoi tosin olla kolmen viikon vuoristoreissulla, jolta nainen palasi vain kolme päivää ennen kisaa. Voitolla Oravamäki otti kuitenkin tukevan ykköspaikan BUFF Trail Tourilla tässä vaiheessa.

Puolisen tuntia Oravamäen jäljessä muilla mitalisijoilla matkaa taittoivat Oona Hilkamo ja Julia Silvennoinen, jotka juoksivat molemmat ensimmäisen ultramatkansa. Naiset juoksivat yhtä matkaa noin puolet kisasta, mutta jälkipuoliskolla Hilkamo . Kaksikko harjoittelee määrätietoisesti ja tähtää korkealle. Tämänkertaiset suoritukset ovat siis vasta alkua.

– Ihmettelin, etteivät naiset lähteneet kovempaa, Hilkamo hämmästeli. Ekaan huoltoon asti mentiin niin hitaasti, että olin varma että sieltä tullaan ohi ja kovaa. Ihmeen kevyesti kyllä meni noin muuten, ja nousua olisi kaivannut enemmänkin. Aikaan olin tyytyväinen, mutta en ole ennen juossut pidemmälle kuin 33 kilometriä, niin en yhtään osannut sanoa, mitä sieltä tulee. Vikan huollon jälkeen oli vähän ikävää, mutta sain kuitenkin pidettyä ihan hyvän vauhdin maaliin asti, päivän hopeamitalisti kertoi.

– Fiilikset kisan jälkeen ovat kyllä tosi hyvät! Lähdin matkaan varsin kevyesti, että paukkuja riittäisi vielä loppuun. Matka taittui mukavasti matkaseurasta ja maisemista nauttien. Heikkoja hetkiäkin matkalle mahtui; erityisesti Pyhäkeron huipulle kapuaminen otti koville niin kropassa kuin päässäkin, kuului puolestaan Silvennoisen yhteenveto.

– Viimeiset 10 km hiekkatietä ja asfalttia ottivat koville, mutta ai että kuinka onnellinen juoksija pääsi lopulta maaliin! Ei ollut onnen kyynelissä pitelemistä kun kisasiskoni Oona Hilkamo oli maalissa valmiina ottamaan onnitteluhalaukseen. Oli suuri ilo ja onni jakaa ensimmäinen ultrakisa hänen kanssaan! Tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia kisakoitoksia, hehkutti Silvennoinen.

 

Tunturijuoksijalla on hymy herkässä. Kuva: Poppis Suomela

Suuria tunteita ja ilon kyyneleitä

NUTS Ylläs Pallaksella nähtiin hienoa onnistumisia kautta koko tuhatpäisen osanottajajoukon. Moni 30 ja 55km:n juoksija raportoi parantaneensa edellistä aikaansa tunnilla, jopa kahdella, ja 134km:lle uskaltautuneiden juoksijoiden määrä on moninkertaistunut kahdessa vuodessa.

Somehehkutuksia löytyy Instagramista tunnuksella #nutsylläspallas2018, ja monia niistä yhdistää reitin kauneuden ihastelu ja vahvan elämyksen herkistämät tunteet ja onnistumisen kokemus maaliviivan ylittyessä.

Näin tunnelman puki sanoiksi omassa Facebook-päivityksessään Terho Puustinen:

”Lapin kesä, keskiyön aurinko ja variksenmarjan huumaava tuoksu. Sitten juostaan Suomen kauneimpien tuntureiden jonoa pitkin joko 134 tai 57 km ja mietitään ystävien kanssa, mitä tuli taas tehtyä. On tässä jotain järkeäkin mutta enemmän kuitenkin tunnetta, ja henkinen kokemus on vielä suurempi kuin fyysinen.”

Kisan nettisivu

Tulokset

Buff Trail Tour Finland -yhteistulokset

Ultra Trail Tour Finland -yhteistulokset

Poppis Suomelan kuvakansio