Suomiverkkarit virallisessa joukkuekuvassa. Seisaallaan vasemmalta Kai Langel, Eetu Nordman, Jaana Leivo, Riikka Tulppo, Anna Marin, Noora Pinola ja Henri Ansio. Kyykyssä Jussi Nokelainen, Tomi Halme, Tero Halme ja Tomi Mikkola.
Polkujuoksun MM-kisat juostiin 29.10. Peneda-Gerêsin kansallispuistossa Portugalin pohjoisosassa. Kisareitillä oli pituutta noin 85km ja nousua lähes 4700m. Suomen joukkueessa oli seitsemän miestä ja neljä naista. Joukkoon mahtui loistavia onnistumisia, tasaisia luottosuorituksia, kaksi keskeytystä ja sinnikkäitä taisteluja maaliin.
Kohokohtia olivat Henri Ansion 15. ja Jaana Leivon 18. sija, molemmat parhaita suomalaissijoja ikinä. Lisäksi maininnan ansaitsevat neljän miehen mahtuminen 50 parhaan joukkoon ja miesten joukkuekisan 7. sija niiden 25 maan joukossa, jotka saivat kolme juoksijaa lopputuloksiin. Tämä on erinomainen tulos viime vuotta selvästi kovatasoisemmassa kisassa. Pitää myös muistaa, että kukaan suomen juoksijoista ei ollut ennen kisaa International Trail Running Associationin rankingin perusteella edes 60 parhaan juoksijan joukossa.
Lämpötila kisan aikana nousi hellelukemiin, ja huoltopaikkojen välit olivat pitkiä, mikä aiheutti vaikeuksia monille kisaajille. Myös useimmat Suomi-tiimin juoksijat raportoivat ongelmista juomapuolella, millä saattoi olla isojakin vaikutuksia loppuaikaan.
Alla olevia joukkueen jäsenten tunnelmia lukiessa tulee väistämättä mieleen, että lopputulokseen jäi kokonaisuutena pientä spekulaatiovaraa. Jos juomapuoli olisi onnistunut kaikilla hyvin, kuinka paljon se olisi leikannut kolmen nopeimman yhteisajasta? Miehillä eroa joukkuepronssiin jäi nyt runsaat 55 minuuttia.
Tästä on otettava opiksi ainakin se, että juomataktiikka on tulevissa kisoissa suunniteltava erittäin huolellisesti ja varauduttava erilaisiin tilanteisiin, jotta totetusta on mahdollista muuttaa olosuhteiden mukaan. Parasta olisi, jos joukkueen tueksi saataisiin seuraavissa arvokisoissa enemmän huoltajia, jotka auttaisivat juoksijoita onnistumaan niin hyvin kuin mahdollista.
Ensi vuoden MM-kisa juostaan 10.6. Italian Badia Pratagliassa. Mitalit jaetaan 50km:n matkalla, mikä muuttaa asetelmia tästä vuodesta ja kiristää kisaa entisestään. Kisasivut löytyvät täältä. Tavoitteena on saada Suomesta jalkeille mahdollisimman iskukykyinen joukkue ja riittävä huoltotiimi. Palaamme joukkueen valintaperusteisiin tällä sivulla heti kun niistä on tarkempaa tietoa.
Viralliset tulokset ja joukkuetulokset löytyvät International Ultrarunning Associationin sivulta.
Joukkueen jäsenten omat analyysit muutama päivä kisan jälkeen
Nimet aakkosjärjestyksessä.
Jaana Leivo (aika 11:15:22 / sija 18.)
MM-startti meni varsin hyvin. Lähdettiin Mikkolan Tomin kanssa melko rauhassa liikkeelle, koska heti alussa oli tiedossa useamman kilometrin nousu tietä pitkin. Nousun lopulla alkoi jo tulla selkiä vastaan, ja 15km:n huollosta lähtien oli ilo napsia selkiä tasaiseen tahtiin. Pitkät nousut ja juostavat laskut olivat selkeästi mun vahvuus muihin naisiin verrattuna.
Meno maittoi 70km:iin asti, mutta viimeisessä nousussa kisan aikana salakavalasti hiipinyt neste- ja energiavaje (oli hieman ongelmia juomisen kanssa ja syöminen ei onnistunut ollenkaan) alkoi painaa, ja reidet väsyivät niin paljon, etten enää uskaltanut juosta rennosti alas pitkiä, osittain jyrkkiäkin laskuosuuksia. Viimeisessä huollossa ei enää hymyilyttänyt, ja huollosta maaliin taistelin lähinnä reisikramppeja ja uupumusta vastaan.
Sijoitus oli positiivinen yllätys, vaikka arvelin kyllä kelpo suorituksen riittävän sijoille 20-30. Naisten tasoa oli vaikea arvioida etukäteen. Ensi vuonna ehdottomasti 15 joukkoon! Se olisi ollut tänäkin vuonna nappijuoksulla mahdollista.
Anna Marin (13:14:19/63.)
Kisat oli minulle hieno uusi kokemus. Olin ekaa kertaa kertaa mukana MM-tasolla edustamassa Suomea, ja siis ”urheilu-urani” huipulla. Olen ihan tyytyväinen juoksuuni, vaikka en oikein päässyt väläyttämään vahvuuttani ylämäkitunkkausta. Liian vähissä energioissa en saanut puristettua tykimpää tunkkaustani, joten etenin ylämäet turhan rauhallisesti. Juoksu sen sijaan kulki hyvin. Nautin suurimmasta osasta matkaa, ja reitti oli aiempiin kisoihini verrattuna juostava ja vahvuuksiini nähden ehkä turhan lyhyt, joskaan maalissa ei siltä tuntunut! Kiitos mahtavalle huollolle ja koville kisakavereille!
Noora Pinola (15:02:27/80.)
Kisareitti oli todella upea! Vaihteleva ja välillä hyvin tekninen. Ihan muuta mitä olin odottanut. Tein todella ison virheen arvioidessani yhden vesipisteen sijainnin väärin, ja tämä muutti kisani selviytymistaisteluksi. Mutta maaliin tultiin, ja taas yhtä kokemusta rikkaampana kohti seuraavaa ultratrailin kisaa Hong Kongissa.
Riikka Tulppo (14:16:52/75.)
Puolikuntoisena, pitkän sairastelun jälkeen MM-kisoihin lähteminen arvellutti. Tossu ei ollut syönnillään, enkä ole tyytyväinen kisaani. Hieno kokemus kuitenkin olla mukana Suomen tiimissä ja päästä kokemaan uusia polkuja 🙂
Henri Ansio (aika 9:22:58 / sija 15.)
Tavoite oli parantaa viime vuoden +30 sijoitusta, ja hieman haaveilin top-20 -sijoituksesta ja alle tunnin erosta kärkeen. Kesän kisojen perusteella kunto oli parempi kuin viime vuonna, ja koko kesä oli treenattu tätä kisaa silmällä pitäen.
Kisa lähti hyvin liikkeelle yön pimeydessä. Seurailin kärkiporukkaa iskuasemista. Ekan kympin jälkeen kärkimiehet karkasivat näkyvistä, mutta 15 km:n kohdilla oli pitkä ja loiva alamäkiosuus hiekkatiellä, jossa sain porukan kiinni. Laskin olevani jo lähellä kympin sakkia, ja fiilistä nosti vielä lisäksi se, että pysyin hyvin kärkiporukan vauhdissa.
30km:n huoltoon tullessa kärki otti hieman kaulaa. Huollosta lähdettiin pitkään nousuun, jossa huomasin, että parhaat paukut alkoi olla käytetty. Tästä eteenpäin ylämäet menivät enemmän kävellen kuin juosten. Seuraava juomapiste oli reitin korkeimalla kohdalla 45 km:ssä. Tämä väli oli lähes pelkkää nousua, johon aikaa kului 2h.
Nousevan auringon ja kuuman kelin takia nesteet loppuivat pitkässä mäessä, ja mäen loppuosassa olo oli jo aika heikko. Mäen päällä tankkasin reilusti nestettä. Seuraava 10 km:n alamäkiosuus oli pääosin helppoa hiekkatietä, joka suhahti lähes hetkessä. Olokin parani tankkauksen johdosta reilusti.
Pian 55 km:n huollon jälkeen alkoi uusi pitkä nousu, jossa meinasi taas nesteet loppua. Ennen nousua kaaduin helpossa alamäessä, ja sain naarmuja poskeen, kaulaan, olkapäähän, kyynärpäähän ja polviin. Onneksi mikään paikka ei mennyt pahasti rikki, joten pystyin hyvin jatkamaan juoksua.
60-70 km:n välillä oli todella rankka ja loputtoman tuntuinen nousu. Viimeinen 10 km oli helpompaa alamäkeä ja pääosin hiekkatietä, joka meni vaihdellen juoksun ja kävelyn välillä. 5 km ennen maalia sain vielä kiinni italialaisen kaverin, jonka pystyin jättämään taakse, vaikka vilkuilin koko ajan kelloa ja laskin kilometrejä maaliin.
Lopulta maali tuli näkyviin, ja meinasin tuuletella jo ensimmäisen maalikaaren kohdalla, kunnes näin maalin olevan 200 m:n päässä. Samassa huomasin Portugalin kaverin tulevan kovaa kyytiä takaa, joten maalisuoralla piti vielä kiristää vauhtia.
Lopputulokseen 15. sija ja 1:02h kärkeen olen todella tyytyväinen. Se oli juuri sitä mitä lähdin hakemaan. Vauhti oli koko kisan ajan hyvää, vaikka lopussa piti pistää välillä kävelyksi. Vielä kun ruotsin joukkuekin jäi taakse, oli tulos todella hyvä.
Kausi jatkuu vielä reilun 3 viikon päästä 100 km MM-kisalla Espanjassa. Sitten on hetki huilia, jonka jälkeen aloitetaan treenit kohti ensi kautta. Haaveena on ottaa kalenteriin enemmän kovia ulkomaan kisoja. Ainakin kesäkuun MM-kisat Italiassa ovat melko varmasti ohjelmassa.
Tero Halme (11:57:39/92.)
Tarkoituksena oli lähteä kisaan rauhallisesti ja varovaisesti. Erityisesti alamäet päätin ottaa kevyesti, koska niiden juokseminen liian kovaa on aiheuttanut ongelmia edellisissä kisoissa. Kisa meni suhteellisen helposti ilman isompia ongelmia, koska vauhti oli sen verran rauhallinen. Nestettä riitti hyvin koko ajan, koska otin aina juomapisteiltä juomaa kantoon 1.75 litraa.
Ilmeisesti osalla juoksijoista oli enemmän ongelmia nesteytyksen kanssa, kun 40 km jälkeen ohitin useita juoksijoita jotka näyttivät olevan suht heikossa hapessa. Jalat kestivät rasituksen hyvin, kiitos rauhallisen vauhdin. Toisaalta jalat ovat pari päivää kisan jälkeen sen verran freesit, että kisassa olisi voinut varmaan kovempaakin juosta.
Tomi Halme (9:55:22/34.)
Juoksu meni alussa ihan mukavasti ja vauhti oli aika rauhallista. Ensimmäiseen huoltoon tullessa ei ollut vielä mitään vaikeuksia ja matka taittui mukavasti. Isoimmat nousut, jotka olivat reitillä väleillä noin 38 km – 45 km ja 63 km – 68 km veivät kyllä voimat aika hyvin, ja niitä noustessa ajatukset olivat välillä aika maassa. Kyseisillä pätkillä juomakin ehti loppumaan, joten se vaikutti myös fiilikseen. Jatkoa ajatellen voisi ehkä miettiä, että onko litra juomaa riittävästi, jos huoltopisteiden välit on 15 km ja nousua välille tulee yli kilometri. Mukava kisa kuitenkin, ja hyvä että laji saa Suomessa enemmän palstatilaa.
Kai Langel (kesk.)
Lähdin kisaan täydentämään joukkueen neljää kärkijuoksijaa, joten oli mahdollista ottaa vähän riskejä taktiikan suhteen. Suunnitelma oli lähteä reippaasti liikkeelle, keskivaihella ottaa rauhallisemmin ja valmistautua kisan loppuun, joka olisi nopeaa juostavaa. Alku meni hyvin, ja saavuin 30km:n huoltoon noin 10 min Jussin perässä.
Huollossa tein kuitenkin virheen, joka pilasi koko kisan. Unohdin täyttää yhden repussa olleen vesipullon ja jatkoin matkaa vain 0.5l:n vesivarastolla. Se oli juotu jo kun vielä kuulin seuraavassa nousussa kuuluttajien äänet huoltopisteeltä. Kun seuraavan kerran pääsin huoltopisteelle, olin kulkenut lähes kaksi tuntia ilman vettä tai energiaa. Olin aivan näännyksissä ja oli vaikeuksia pysyä pystyssä. Yritin korjata tilannetta notkumalla huollossa noin 10 min. Join niin paljon kuin upposi.
Edessä oli pitkä nopea alamäki seuraavaan huoltoon ja nyt prioriteettina oli vain nestehukan korjaaminen niin että pääsisi vielä maaliin. Olo oli surkea, ja koko alamäki meni oksennusta pidätellessä. Seuraavassa huollossa makailin toiset 10 minuuttia taas tankkaillen. Huollosta lähdettäessä olo oli jo hieman parempi, mutta tätä kesti vain pari kilometriä. Oli pakko kävellä helppojakin pätkiä, mutta tilanne vain huononi.
Kisan viimeinen iso nousu oli edessä, ja siihen ei tuossa kunnossa voinut lähteä. Vaihtoehtona oli pysähtyä pidemmäksi aikaa ja jatkaa loppumatka finisher mitalin takia tai jättää homma kesken. Joukkueen puolesta asialla ei ollut enää merkitystä, joten päätin keskeyttää noin 60km kohdalla.
Tomi Mikkola (kesk.)
Oma arvokisadebyytti jäi kesken 55km kohdalla. Viimeisen kuukauden aikana tuntemuksia herättänyt vaiva jalkapohjassa kipeytyi kisan kuluessa niin pahaksi, että juoksemisesta ei tullut enää mitään. Iso pettymys, mutta kuuluu välillä urheiluun.
Jussi Nokelainen (10:01:14/35.)
Oma kilpailu meni välttävästi. Uskon, että potentiaalia olisi ollut hiukan parempaankin sijoitukseen, mutta erityisesti kahdessa pitkässä nousussa yllättämään päässyt nestehukka hidasti vauhtia erittäin pahasti. Hampaan koloon jäi siis paljon petrattavaa tulevia kisoja ajatellen.
Nyt vietän vähintään 2 viikkoa ylimenokautta. Toivottavasti viimeistään joulukuun alusta pääsen takaisin täysipainoisen treenin pariin kasvattamaan kuntoa kohti ensi vuoden kilpailuhaasteita. Tammikuuksi olisi tarkoitus lähteä Alpeille treenaamaan vuorihiihtoa ja myöhemmin keväällä on suunnitelmissa osallistua Kebnekaise Classiciin.
Polkujuoksupuolella suunnitelmissa on siirtyä ensi vuonna kansainvälisille areenoille. Tarkoitus on osallistua Sky Running -liiton Ultra-sarjaan, johon lasketaan kolmen osakilpailun pisteet viidestä. Ensimmäinen osakilpailu on Kanarialla La Palman saarella toukokuussa kilpailtava Transvulcania, jonne saan seurakseni todennäköisesti myös muita maajoukkuemiehiämme.
Eetu Nordman (10:24:57/45.)
Kilpailussa jalat olivat alkuun erinomaiset ja vire parasta mitä tähän asti on polkujuoksu-uran aikana ollut. Tämä kuitenkin hieman kostautui kovana alkuvauhtina ja pahoina kramppeina loppumatkan ajan. Mieli ei antanut periksi aloittaa tarpeeksi hiljaa kun jalat lensivät. Ehkä ensi vuonna fiksummin 🙂
Teksti: Joukkueen jäsenet, Terho Lahtinen. Kuvat: joukkue, iRunFar.com.