Vehreitä laaksoja ja karuja vuorenhuippuja. Juoksu kulki Föhn-tuulen siivittämänä.
Tuijotan edessäni olevaa karttaa, jonka olen innoissani levittänyt pöydälle postin tuotua sen aikaisemmin päivällä. Kartta on valtava. Kaiken kukkuraksi tässä on vain puolet kartasta. Kartasta joka kattaa eteläisen osan yhdestä maailman tunnetuimmista vaellusreiteistä, Tour du Mont Blancista. Reitti kulkee Alpeilla kolmen maan: Ranskan, Italian ja Sveitsin halki. Kevään aikana suunnitelmaksi on kehkeytynyt lähteä juoksemaan kyseistä reittä. Tavoitteena on taittaa matka neljässä päivässä, jolloin päivämatkaksi tulee noin maraton ja 2500 metriä nousua jokaista päivää kohden.
Sopiva aloituspaikka juoksuvaellukselle on Chamonixin laakso Ranskassa. Chamonix on viehättävä kaupunki korkeiden lumihuippuisten vuorten syleilyssä. Korkeimpana kaikista on Mont Blancin luminen kupolimainen huippu, joka kirkkaana päivänä näkyy hyvin laakson pohjalle. Kaupunki ja sitä ympäröivät vuoret ovat jokaisen alppikiipeilijän pakollisia pyhiinvaelluskohteita. Niin monta tarinaa on kirjoitettu kiipeilyn historiankirjoihin tuossa laaksossa. Kaupunki on sittemmin saavuttanut myös polkujuoksijoiden keskuudessa lähes pyhiinvaelluskohdemaisen statuksen. Syynä tähän on satojen kilometrien polkuverkostot vuorten rinteillä sekä Ultra Trail du Mont Blanc, maailman ehkä legendaarisin vuoristoultra.
Uteliaat lampaat tulivat vaatimaan osaansa eväspussin sisällöstä.
Ultra Trail du Mont Blanc on kisattu lähtöämme edeltävällä viikolla. Tänä vuonna kisa on ollut ladattuna ennätysmäärällä maailmanluokan polkujuoksutähtiä ja kisa on ollut kutkuttava. Voittajaksi selviytyi lopulta ranskalainen François D´Haene juostuaan 171 kilometrin matkan boostattuna 10 kilometrin vertikaalinousulla, hieman reiluun 19 tuntiin.
Monissa oppaissa annetaan Euroopan korkeimman vuoren kiertämiselle ajaksi noin 10 päivää. Suurin sesonki on kesäkuusta syyskuulle. Me suunnittelimme matkan kestoksi neljä vuorokautta ja varasimme majoituksen etukäteen sen mukaan. Kieltämättä matkan pituus ja suuret korkeuserot mietityttivät ennen matkaa. Jos joku pystyy juoksemaan sen 19 tuntiin, me pystytään varmasti juoksemaan se neljään päivään.
Suurimmaksi osaksi polku on erittäin hyvin juostavaa sorapolkua. Välissä tulee kuitenkin hieman kivikkoisempia pätkiä jossa täytyy olla tarkkana.
Lähdimme matkaan mahdollisimman kevyillä varusteilla. Kaikki tarvittava mahtui hyvin 12-15 litran juoksureppuun ja kantamusten painokin pysyi kohtuullisena. Käytännössä reppuun pakataan vaihtovaatteet, sadetakki sekä lämpimämpi takki. Pakolliset turvallisuusvälineet: avaruuslakana, kompassi ja sidetarpeita, kuuluu täälläkin pakolliseen varustukseen. Lisäksi matkalle tarvitaan evästä ja vettä. Vettä polun varrella on saatavilla pienistä lähteistä, joiden vesi pulppuaa suoraan vuorenrinteiltä. Eväiden täydennykseen matkanvarrelta löytyy hyvin kauppoja, joten kaikkea ei tarvitse kantaa koko matkaa.
Veden ohella reitin varrella voi maistella paikallisia virvokkeita.
Maanantaina hyvin nukutun yön jälkeen, lähdimme nousemaan ylös kohti korkeuksia. Etukäteen suunnitellun mukaan tahti oli rauhallinen. Aina välillä pysähdyttiin katselemaan henkeäsalpaavia maisemia sekä nauttimaan lounasta idyllisissä vuoristomajoissa. Aurinko paistoi ja polku oli hienoa. Kilometrien mittaisia ylämäkiä, joita seurasi samanmittaiset alamäkirallattelut. Ei liian jyrkkää eikä liian loivaa. Juuri sopivaa. Ensimmäisen päivän etappimme oli noin 26 kilometriä. Pysähdyimme yöksi hiljaiseen Tre la Teté:n majataloon, joka sijaitsee uskomattomalla paikalla noin kilometri Montjoien laakson yläpuolisilla rinteillä Tre la Tetén jäätikön kupeessa.
Laaksoja soita seuraa pitkät nousut. Maisemia katsoessa ei voi kuin haukkoa henkeään. Upeaa!
Vaelluksen varrella olevat majatalot, refuget, tarjoavat kulkijoille kaiken tarpeellisen. Peruspakettiin kuuluu illallinen, dormi-majoitus sekä aamupala. Useimmissa majataloissa puhutaan englantia ja varaaminen sujuu puhelimitse ongelmitta. Majoituspaikoissa on suuria eroja. Esimerkiksi edellä mainittu pikkuruinen Tre la Teté sijaitsee hieman erillään Tour du Mont Blancin pääreitistä ja on siten hiljaisempi, ainakin näin sesongin loppupuolella. Pääreitin varrella olevat majatalot ovat selkeästi suositumpia ja monet niistä olivatkin täyteen varattuja koko sesongin ajan. Koetimme suosia matkalla hiljaisempia majataloja hieman erillään pääreitistä. Courmayerista olimme varanneet hotellin, joita kaupungista löytyy paljon eri tasoisia.
Laakson pohjalla on aamulla viileää. Polku vie ylemmäs kohti vuorenhuippuja, joita aamuaurinko lämmittää jo.
Reitti on maisemien puolesta todella upea. Keskeisenä monumenttina koko reitillä on Mont Blancin massiivi vuorineen, laaksoineen ja jäätiköineen. Kokonaisuudessaan valkoisen vuoren kiertämisessä on matkaa reittivalinnoista riippuen noin 160-170 kilometriä. Jaoimme reitin sopiviin päivämatkoihin, joista pisin oli noin 50 kilometria. Suurimmaksi osaksi polut ovat todella mukavaa ja helppoa juostavaa, mutta välissä on jokunen hieman teknisempi pätkä. Korkeuserot ovat suuria. Kilometrin yhtämittaiset vertikaalinousut voivat tottumattomille tasankojuoksijoille aluksi tuntua pitkiltä, mutta sopivan nousuvauhdin löydyttyä homma sujuu kuin tanssi. Myös alamäkijuoksun saloista pääsee nopeasti perille, kun hommaan löytyy sopiva rentous.
Välillä mennään pilvien yläpuolella ja välillä alapuolella.
Föhn-tuulet hellivät taivaltamme koko neljän päivän ajan. Aurinkoa riitti ja lämmin tuuli siivitti askeliamme. Juoksun käydessä liian hikiseksi, hyppäsimme virkistäytymään vuoristopurojen raikkauteen. Meillä oli onnea, sillä jo parin päivän kuluttua vaelluksen jälkeen lumiraja laski pariin tuhanteen metriin peittäen todennäköisesti suuren osan juoksemistamme poluista.
Kivikkoisia ruohorinteitä. Välillä kuuluu murmelin naukaisuja ja haukka liitelee jossain yläpuolella. Näistä elementeistä on täydellinen polkujuoksuloma tehty.
Korkealla vuoristossa liikkuessa säähän täytyy kiinnittää erityistä tarkkaavaisuutta. Aurinkoinen kesäkeli voi hetkessä muuttua lumimyrskyksi, jolloin on syytä hakeutua mahdollisimman nopeasti lähimpään suojaan tai alas laaksoon missä keli on usein lämpimämpi. Alueen sääennustuksia on saatavilla mutta usein niiden luotettavuus on lyhyelle ajalle. Kännykkäverkko on onneksi melko kattava koko reitin ajan ja ennustuksen voi tarkistaa päivittäin.
Sumuisten vuorten vuorikauriit
Meidän kolmen hengen retkueelta Tour Du Mont Blancin kiertäminen neljässä päivässä sujui hienosti ilman suurempia vastoinkäymisiä. Chamonixin laaksoa katsellessa Balmen solasta tuntui jopa haikealta, että juoksu olisi pian ohi. Tämä juoksu ylitti ainakin omalta kohdaltani kaikki odotukset. Henkeä salpaavia maisemia, aurinkoa, mukavaa porukkaa, itsensä ylittämistä ja ennen kaikkea uuden oppimista. Näistä rakentui mahtava alppiseikkailu. Oli hienoa huomata, miten hyvin sitä jaksaa juosta pitkiäkin matkoja ja aikoja, kunhan energiansaannista pitää huolta. Lisäksi opin vihdoin alamäkijuoksuun sen rentouden jolloin tuntuu, että hommaa pystyisi tekemään vaikka ikuisuuden.
Tätä matkaa voin suositella kaikille. Vuorten jylhyys ja Alppien kauneus on jotain sanoinkuvaamattoman hienoa, joka jokaisen tulisi kokea. Matkaan voi lähteä joko nopeasti juosten tai perinteisesti vaeltaen. Miten vain itse haluat. Mikäli vuorilla liikkuminen on tuttua, voi juoksuvaellukselle lähteä omatoimisesti ja järjestää kaiken itse. Se on melko helppoa. Mikäli vuoret eivät kuitenkaan ole tuttua liikkumisympäristöä, niin kuin ehkä monelle suomalaiselle ei, suositeltava vaihtoehto on ostaa opastettu matka. Tällöin käytännönjärjestelyt on hoidettu ja voit turvallisesti itse nauttia vain maisemien kauneudesta ja vuorilla liikkumisen ilosta.
160 kilometriä ja noin 10 kilometriä vertikaalinousua takana neljässä päivässä. Ihan hyvä treeni!
Nälkä kasvaa syödessä. Vai miten se menee? Nyt suunnitelmat ovat lähteneet harhailemaan pitempien matkojen juoksemiseen. Ehkä jonain päivänä pääsen itsekin juoksemaan Chamonixin kävelykatua numerolappu rinnassa, ihmisten hurratessa UTMB:n maaliintulijoille. Siinä on unelmaa kerrakseen.
Kuvat: ©Matti Kivinen
