Kiilopään polkujuoksuviikko liikutti monen ikäisiä Saariselän huippupoluilla

Aktiiviryhmän letkaa Saariselän avarissa maisemissa

Teksti ja kuvat: Antti Risikko

Kiilopään hulppeissa tunturimaisemissa järjestettiin 4.-11. heinäkuuta toista kertaa Suomen Ladun polkujuoksuviikko. Tarjolla oli eripituisia- ja vauhtisia lenkkejä kolmessa ryhmässä: Perheryhmässä lapset ja aikuiset kulkivat yhdessä 5-12 kilometrin matkoja leikinomaisesti liikkuen ja ihmetellen kaikkea mitä tunturiluonto eteen toi: neulaspolkuja, porojen jälkiä ja kirkkaita tunturipuroja.

Myös pihapeleistä, sählystä, banaanihipasta ja frisbeegolfista kertyi lisämatkaa perheryhmän n. 40 viikkokilometriin. Ikähaitari lapsilla oli tässä ryhmässä 3-12 vuotta, ja nuorinkin intoutui kulkemaan omin jaloin peräti 9km:n pituisen Kultareitin.

Kuntoilijaryhmä sai kasaan viikon aikana n. 80 km viikon 5-20 km:n pituisilla lenkeillä. Kuntoilijaryhmän ero aktiiviryhmään oli rauhallisemmat vauhdit ja lyhyemmät lenkit. Mm. Luulampi, Rumakuru, Taajoslaavu, Ahopää ja Niilanpää tulivat tutuiksi lenkeillä viikon aikana.

Aktiiviryhmän ohjelman mukaisilla lenkeillä kilometrejä tuli viikon aikana n. 115 km. Ryhmällä oli viikon aikana yksi välipäivänä, jolloin osallistujat ehtivät harrastaa omia juttujaan. Osalla se tarkoitti juoksua, mikä nosti viikkokilometrit jopa 140 kilometriin. Myös alueen maastopyöräilyreitit tulivat välipäivän aikana osalle porukasta tutuiksi.

Viikonlenkkien pituudet vaihtelivat 5-39 km välillä. Tehojen puolesta kyseessä oli enemmän määrä- kuin tehoviikko. Yhtenä päivän suoritettiin ns. erämaajuoksu (aktiivit n. 30 km, kuntoilijat n. 18 km), jolloin maastossa edettiin osa reitistä ilman valmiita polkuja kartan ja kompassin avulla.

Aktiiviryhmän viikko huipentui toiseksi viimeisenä päivänä taksikyydillä Sompion luonnonpuistoon, jossa ensi huiputettiin Pyhä-Nattanen. Ylhäältä avautui varmasti yksi parhaista näköaloista koko Suomessa. Huiputuksen jälkeen pitkis jatkui Ruijanpolkua kohti Kiilopäätä, jossa perillä matkaa oli kertynyt 39 km. Viikon aikana myös Ylen ”Mennään metsään”-kiertue kävi Kiilopäällä, ja osallistujat sekä ohjaajat olivat mukana näilläkin lenkeillä.

Näillä poluilla kelpaa juoksennella!

Johanna Miettunen löysi uudestaan liikunnallisen elämäntavan

Haastattelin viikon lopussa kuntoilijaryhmässä mukana ollutta Johanna Miettusta ja aktiiviryhmän Virpi Ansiota.

Johannan polkujuoksutaival alkoi suoraan Nuuksio Classic Trail Maratonista v. 2015 kaverin haasteesta. Kolme viikkoa ennen tätä hän oli juossut puolimaratonin Kangasalla. Ainoa tavoite oli päästä maaliin. Johanna on ollut tyytyväinen viikkoon ja sen ohjelmaan ja oli lähtenyt mukaan ilman suuria ennakko-odotuksia.

– Ainakin omassa ryhmässäni on ollut tosi hyvät ohjaajat. Lenkkivauhdit ovat olleet sopivia ja välillä on edetty hitaammin ja pysähdytty kivoihin paikkoihin. Ryhmässä on saman tasoisia ihmisiä ja porukka on pysynyt hyvin kasassa ilman että letka olisi venynyt. Tuntuu, että kunto on kasvanut viikon aikana, ja olen saanut kiinni taas siitä entisestä liikunnallisesta elämäntavasta, Johanna kertoo.

Johanna koki viikon aikana pidetyille juoksutekniikka-, koordinaatio- ja venyttelyharjoitukset mukaviksi.

– Venyttelyt ovat tarpeellisia ja yleensä tulee tehtyä omia mieliliikkeitä ja ne jäävät helposti yksipuolisiksi. Juoksutekniikan opettelusta minulla ei ole ennestään kokemusta ja ne sekä juoksukoordinaatiot ovat hyödyllisiä eikä niitä ole ollut viikon ohjelmassa liikaa, Johanna mainitsee.

Johannan mielestä hän sai polkujuoksuviikosta yhdellä iskulla monta hyvää asiaa:

– Minä ainakin kaipasin ohjattua liikuntaa luonnossa, en kuitenkaan kilpailua. Sain haastettua itseäni, pääsin Lappiin ja luontoon, hyvää ruokaa, hyvät majoitusolot ja liikuntaa siinä sivussa. Minähän en koe itseäni juoksijaksi vaan tavallaan tulee lapsuus mieleen, sillä polkujuoksu on leikinomaista, tavallaan juoksun ja samoilun sekoitusta.

Välillä löytyy myös haastavampaa maastoa.

Virpi Ansio osallistui viikolle jo toista kertaa

Virpin polkujuoksutaival alkoi vuonna 2015 Bodom Trailillä, jonka hän on nyt juossut kolmesti. Virpi halusi kokeilla puolimaratonia maastossa ja Bodom Trail vei voiton Helsinki City Runista, johon Virpi alunperin oli aikonut osallistua. Viime vuoden syksyllä Virpi oli mukana myös Vaarojen Maratonilla.

Kiilopään polkujuoksuviikolla Virpi osallistui jo toista kertaa ja oli jälleen tyytyväinen viikon tarjontaan.

– Maasto ja maisemat ovat niin hienoja ettei niihin tylsisty, vaikka täällä juoksisi peräkkäisinä vuosina. Sääkin vaihtelee ja vaikuttaa siihen miltä reitit tuntuvat eri vuosina. Myös uusien tuttavuuksien tapaaminen viikolla on mukava lisä, ja ohjatulle viikolle lähteminen helppoa valmiiksi suunniteltujen reittien ansiosta, kertaa  Virpi viikon antia.

Virpin mielestä viikolle kannattaa osallistua, koska ryhmiä voi vaihdella viikon aikana sen mukaan miten haluaa päivittäin haastaa itseään. Voi yllättyä, miten paljon jaksaa juosta viikossa, kun vauhdit ovat maltillisia. Virpin huonekaveri juoksi viikon aikana kaksi kertaa omat pisimmät lenkkinsä uudelle kymmenluvulle.

Virpi kehuu polkujuoksuviikkoa muutenkin.

– Kiilopää on paikkana rauhallinen, ja kaikki olennainen löytyy viikon ohjelmasta: ruokailut, sauna, savusauna kolmena iltana ja puro johon voi pulahtaa palauttelemaan jalkoja. Ja Lapin kesän valoisuus on uskomaton!

Kiitos Johannalle ja Virpille näistä kommenteista.

Kiilopään pääopas Petri Kulha oli myös tyytyväinen polkujuoksuviikon antiin.

– Erityisesti olen pannut merkille porukasta huokuvan hyvän ryhmähengen ja iloisuuden sekä vetäjien innostuksen.

Petri toivottaa kaikki tervetulleiksi ensi vuonna uudestaan Kiilopäälle juoksemaan. Myös omatoimiseen polkujuoksumatkailuun Kiilopää tarjoaa mielellään majoituspaketteja ja lenkkivinkkejä.

Saariselän korkein huippu Sokosti siintää horistontissa.