Starttialueella Pirttimäessä leijui aamulla urheilujuhlan tunnelma. Kuva: Kari Koskinen
Trailirunning.fi:n toimittaja Suvi Koskela juoksi Bodom Trailin ensikertalaisena. Suvin kisaraportti:
Päällimmäiseksi eilisestä Bodom Trailista jäi mieleen: Nyt alkoi kesä. Sää suosi kisapäivänä niin, että juoksun jälkeen Pirttimäen kahvilan terassilla tarkeni nauttia lounasta t-paitasillaan. Tunnelma tapahtumassa oli iloinen ja rento. Melkein tuntui, kuin olisin ollut kesäfestarilla enkä urheilukilpailussa, vaikka päivän aikana nähtiin todella kovia suorituksia kaikissa sarjoissa.
Kävin etukäteen kahdella Bodom Trailin järjestämällä yhteislenkillä, joissa tutustuttiin reittiin. Tämä antoi valtavan henkisen kotikenttäedun, kun tiesin mitä odottaa. Asennoiduin juoksuun pitkänä lenkkinä ja harjoituksena NUTS Karhunkierrosta varten.
Mutaisesta reitistä tunnetulla Bodom Traililla juostiin välillä myös kuivassa kangasmetsässä. Sää suosi tapahtumaa. Kuva: Suvi Koskela
Reitin ensimmäinen 12 kilometrin etappi oli minulle vieraampi, mutta ennakkotietojen mukaan lenkeistä helppokulkuisempi. Osuin tuurilla peruutuspaikalta juuri sopivan tasoiseen lähtöryhmään. Letka lähti matkaan minulle sopivan rentoa vauhtia, joten annoin edellä menevien määrätä tahdin ensimmäisten kilometrien ajan.
Vaikka polku oli ensimmäisellä lenkillä pääosin juostavaa, jalkoihinsa sai katsoa paikoin todella tarkasti ryhmässä juostessa. Muutaman kilometrin jälkeen juoksijoiden joukko alkaa väljentyä ja saan edetä enemmän omaan tahtiini.
Koko ensimmäisen lenkin ajan juoksu tuntui helpolta ja nautin aurinkoisesta metsästä täysin siemauksin. Reitin varrella olevat toimitsijat kannustivat innokkaasti. Tarkoitukseni oli pitää helpon tuntuista vauhtia, mutta yrittää jättää riittävästi aikaa toiseen vaativampaan lenkkiin. Pirttimäen nurmikentälle kaartaessa maaliin juoksemista ei tarvinnut edes harkita.
Toisella lenkillä suo-osuudet ja muta lisäsivät haastetta.
Heti kun reitti siirtyi toisen lenkin alussa hiekkatieltä metsään, edessä oli upottava mutavelli. Yritin kiertää kaikkein pahimmat paikat reunoja pitkin, jotten uppoaisi kovin syvälle, mutta kenkien kuivana pitämisestä ei ollut toivoakaan. Kuiva ja kova polku tuntui olevan tällä lenkillä enemmän poikkeus kuin sääntö. Välillä reitin katkaisivat ojat ja kaatuneet puut, joista pitää hypätä tai kiivetä yli.
Hidastuneesta vauhdista huolimatta en menettänyt hyvää tuultani: aikaa oli vielä reilusti jäljellä kiitos nopean ensimmäisen kierroksen, ja toinen lenkki tarjoilee reitin parhaita maisemia. Odotin jo etukäteen yhteislenkiltä tuttuja lammenrantoja ja Hynkebergetin näköalapaikkaa. Vaihdoin sanan tai pari kohdalle aina osuvien juoksijoiden ja reitillä päivystävien toimitsijoiden kanssa. Kaikki muutkin tuntuivat olevan hyvällä mielellä liikkeellä.
Reitti kulki välillä aivan lammen rantoja pitkin. Kuva: Poppis Suomela
19 kilometrin kyltin kohdalla totesin neljän tunnin alituksen olevan täysin mahdollinen. Polku oli muuttunut Hynkebergetin jälkeen helppokulkuisemmaksi ja aloin päästä taas juoksurytmiin kiinni. Kiristin hieman tahtia – jalkoja väsytti, muttei niin paljon etteikö pieni loppukiri irtoaisi.
Metsästä hiekkatielle tullessa laitoin vielä uuden vaihteen silmään. Pirttimäen kentällä kuuluttaja toivotti minut nimeltä tervetulleeksi maalisuoralle ja katsojat kannustavat. Juoksin maalikaarten ali loppujalla 3:55.
Tiesin etukäteen reitin olevan edellistä puolimaratoniani, Sipoonkorpi Traila hitaampi, joten osasin odottaa hitaampaa loppuaikaa. Käytin toiseen 9 kilometrin lenkkiin vain viitisen minuuttia vähemmän aikaa kuin ensimmäiseen 12 kilometriin, mikä kertoo maaston haastavuudesta. Kaiken kaikkiaan juoksu sujui pitkälti suunnitelmien mukaan ja olen oikein tyytyväinen suoritukseeni.
Bodom Trailista tapahtumana jäi todella positiivinen mielikuva: järjestelyt oli tehty ajatuksella ja ammattitaidolla kisapaikalle vievistä busseista reittimerkintöihin ja tavarasäilytyksestä maalitarjoiluihin. Niin juoksijoilla kuin toimitsijoilla tuntui olevan hyvä mieli ja intoa tekemiseen – varmasti toki hyvä sääkin auttoi asiaa. Mikä tärkeintä, muistin taas talven aikana unohtuneen tunteen: tämän takia tätä tehdään, että täällä on näin kivaa.
Reitin toinen lenkki ”Ummet ja lammet” tarjoili ihastuttavia maisemia. Kuva: Suvi Koskela
