Lokakuun neljännen päivän iltana käyn kiivasta chattikeskustelua ystäväni kanssa. Olemme käyneet aikaisemmin syksyllä Pyhällä juoksemassa Tunturikympin ja minä edeltävänä viikonloppuna Vaarojen maratonin 14 km:n matkan. Nämä olivat elämäni ensimmäiset juoksutapatumat, joihin aloitin harjoittelemaan alkukesästä. Nyt harkinnassa on toukokuun viimeisenä viikonloppuna juostava 31 kilometrin polkukisa NUTS Karhunkierros, vain hieman reilu vuosi juoksuharrastuksen aloittamisen jälkeen.
”Mennään, ei mennä, mennään, ei mennä, mennään? Ilmoittauduin sit jo! Iiiiik! Ilmottaudu säkin!”
”Oho apua jee! Ihan mahtavaa! Mä laitan kanssa! Apua me kuollaan!”
”Todennäköisesti, mutta ainakin hienoissa maisemissa!”
Lumijuoksu on täsmätreeniä Karhunkierrokselle. Kuva: Anita Högbacka
Pidin nuorempana itseäni epäurheilullisena ja innostuin liikunnasta vasta muutama vuosi sitten alkuun saliharjoittelun ja crossfitin kautta. Viime keväänä opiskelijavaihdossa saamieni uusien ystävien ja muutamien bloggaajien esimerkistä uskaltauduin kokeilemaan juoksua, jota oli aina pitänyt heikoimpana lajinani. Hämmästyin, kun se ei ollutkaan niin kamalaa ja raskasta kuin luulin, vaan kauniilla ilmalla puistossa hölkkääminen tuntui jopa mukavalta.
Alkuun minua motivoivat ensisijaisesti kauniit lenkkireitit ja juoksutapahtumiin asetetut tavoitteet. Sitä mukaa kun lenkkeily on vakiintunut osaksi arkirutiinia ja kuntoni on kasvanut, olen alkanut nauttia myös niistä ihan tavallisista pimeänä talvi-iltana lähiön ympäri kiertävistä lenkeistä. Silti edelleen parasta tässä harrastuksessa ovat nimenomaan tapahtumat: ne tuntuvat juhlapäiviltä, joina saa palkinnon kaikesta harjoittelusta. Samalla konkreettiset tavoitteet tekevät treenaamisesta mielekästä ja pitkäjänteistä.
Viime syksyn juoksutapahtumiin menin melko kevyellä ja fiilispohjaisella treenillä, mutta nyt Karhunkierroksen lähestyessä olen harjoitellut systemaattisemmin personal trainerin avustuksella. Juoksen pari-kolme kertaa viikossa, teen kuntopiiriä salilla, uin ja joogaan. Viikko-ohjelmaani kuuluu vähemmän juoksua kuin monissa esimerkiksi netistä löytyvissä juoksu-ohjelmissa, mutta uskon monipuolisen harjoittelun sekä kasvattavan kuntoa tehokkaammin että auttavan välttämään rasitusvammoja. Pari kertaa olen joutunut keventämään tilapäisesti harjoittelun jalkavaivojen takia, mutta niistä on selvitty kehonhuollon ja tukilihasten vahvistamisen avulla.
Karhunkierros luonnollisesti jännittää, mutta lähden matkaan suhteellisen luottavasin mielin. Testasin kuntoani vappuaatonaattona Sipoonkorpi Trailin puolimaratonilla, mikä antoi luottamusta siihen, että selviän pidemmistäkin matkoista. En ole asettanut itselleni mitään aikatavoitetta, vaan tarkoitukseni on ainoastaan päästä ehjänä maaliin asti ja nauttia matkasta. Tänä vuonna lumitilanne antaa oman lisäjännityksensä kisaan, mutta toisaalta onhan tässä koko talvi juostu lumella.
Sipoonkorpi Traililla avaamassa polkujuoksukautta.
Juoksuharrastus on opettanut minulle, että pystyn asioihin, joihin en olisi ennen uskonut pystyväni. Maaliin tullessa tunne on niin mahtava, että sitä ei kannata jättää kokematta vain siksi, että pelkää epäonnistumista. Kuka tahansa tavallinen ihminen pystyy tähän, vaikka urheilutaustaa tai luontaista lahjakkuutta ei olisi. Poluilla jokainen on oman elämänsä supersankari ja voittaja ajasta tai sijoituksesta riippumatta.
Lue lisää Suvin valmistautumisesta kohti Karhunkierrosta Sisunainen-blogissa.
