Emelie Forsberg ei polkujuoksupiireissä juurikaan esittelyjä kaipaa. Ruotsalainen on eittämättä maailman kovinta eliittiä vuoristourheilussa: skyrunningissa ja skimossa eli vuorihiihdossa.
Forsberg on voittanut useita legendaarisia kilpailuja sekä maailman ja Euroopan cupeja. Hänellä on hallussaan monia reittiennätyksiä. Lisäksi hän harrastaa miehensä, eliittivuoriurheilija Kilian Jornetin kanssa myös vuorikiipeilyä esimerkiksi Himalajalla.
Emelie Forsberg haluaa kuitenkin olla ammattiurheilija terveyden, tasapainon ja työnilon säilyttämisen ehdoilla, mikä suinkaan ei saa kovaan suorittamiseen perustuvassa urheilumaailmassa aina ymmärrystä osakseen. ”No pain, no gain” on tuttu treenimantra.
Käsitykseni mukaan ammattilaisurheilun pitäisi olla terveellistä ja kaikkinensa kokonaisvaltaista, eikä vain tiettyyn kisaan tai tulokseen tähtävää. On pelottavaa, että niin monet ovat asiasta eri mieltä ja koen välillä olevani yksin mielipiteeni kanssa.
Olen oppinut kuuntelemaan kehoani tarkasti ja minulle on olennaisinta, että pystyn säilyttämään intohimoni juoksuun tekemisenä. Että haluan ja pystyn juoksemaan myös seuraavana päivänä. Se on motivaationi perusta.
Se saattaa tehdä kehittymisestä hitaampaa, kun ei pakota itseään ja ahnehdi väkisin kilometrejä tai rakenna treeniohjelmaa vain yksi kisa mielessä. Toisaalta uskon, että tapani treenata parantaa palautumiskykyäni ja auttaa välttämään vammoja, kun toimin kuuntelemalla kehoni tuntemuksia.
Jotta voisin olla paras mahdollinen versio itsestäni eliittiurheilijana, on minun oltava terve, onnellinen ja rakastaa juoksemista itsessään.
Monen polkujuoksukipinän saaneen on vaikea pitää maltti, kun laji vie mennessään ja hienoja kisareittejä pitäisi päästä kokemaan. Forsberg kehottaa kuitenkin rakentamaan kuntoa hitaasti ja sopeuttamaan kehoa uuteen elämäntapaan.
Minusta on ihana haikailla, ja nautiskella itse prosessista kohti tavoitetta. Lopettaa treeni tietäen, että huomenna pystyn treenaamaan taas.
On helppoa treenata pari tuntia päivässä, käydä töissä, kokata ja viettää aikaa perheen kanssa. Mutta missä välissä pystyy palautumaan, mikä olisi sen kehittymisen ja sopeutumisen edellytys?
Tuoreessa kirjassaan Sky Runner Emelie Forsberg kertoo paljon juoksufilosofiastaan ja siitä, miten hänelle juokseminen ja elämä ovat aina kietoutuneet toisiinsa, vaikka hän ei ole aina ollut niin tietoinen halustaan olla juoksija.
Ihmislaji on kehittynyt juoksemaan pitkiä matkoja kevyesti, ja se on lajin menestymisen perusta, biologiaa Tromssan yliopistossa opiskellut Forsberg muistuttaa. Juokseminen on luonnollinen tapa liikkua ihmiselle.
Onko ammattijuoksijalla mahdollisuutta ja aikaa enää juoksuvaelluksiin kuten aiemmin?
Kerran vuodessa pyrin löytämään välin retkijuoksulle, koska saan siitä irti niin paljon iloa. Se vaatii suunnittelua, koska retket sijoittavat kisojen välille ja minun pitäisi tehdä muunlaista treeniä. Toisaalta vuoristoerämaissa juostut helpommat kilometrit kasvattavat mielenrauhaa, joka on toisenlainen valtti kilpailuun valmistautumisessa.
Jos retkijuokseminen kiinnostaa, suosittelen Jämtlannin vuoristoja – oikeastaan ylipäänsä koko vuoristoaluetta Ruotsissa Jämtlannista pohjoiseenkin. Myös Norjassa on fantastinen erätupa järjestelmä, mikä toimii retkijuoksijalle. Ei tarvitse niin painavaa varustusta.
Ensimmäisenä tulee mieleen, että retkijuoksua harrastavalla on vahva suunnistustausta. Emelie Forsberg harrasti kyllä nuorena suunnistusta, muttei oikein koskaan ollut hyvä siinä. Viime aikoina hän on tehnyt suunnistusta vuorilla ja kokenut sen huomattavasti helpommaksi.
Vuorisuunnistuksesta pystyn jopa nauttimaan!
Hän saattaa lähteä pitkille lenkeille vuorille jopa hyvin mitättömin varustein tuntien itsensä autonomiseksi. Toisinaan mukana on takki, puhelin ja varaenergiaa. Forsberg on selvästi kotonaan erämaassa.
Kerran hiihtäessäni törmäsin ahmoihin, jotka olivat ruokailemassa eläimen raadon äärellä. Se oli uskomaton ja mieleenpainuva kokemus.
Tänä viikonloppuna Forsberg on ensimmäistä kertaa vierailemassa naapurimaassaan, siis Suomessa. Tai Tromssan alueella asuneena hän on kyllä Kilpisjärvellä käynyt, mutta muuten Suomi ei ole tuttu. Suunto Summit -kokoontuminen ja Bodom Trail -kilpailu toivat urheilijan käymään Etelä-Suomessa, mistä tämä on innoissaan.
En tiedä suomalaisesta polkujuoksusta juuri mitään, paitsi pohjoisen NUTS-porukasta (Northern Ultra Trail Service) olen joidenkin kanssa jutellut ja Terho* Suunnolta on ennestään tuttu, mutta en ole tätä aiemmin päässyt Terhon järjestämiin kilpailuihin.
Bodom Trail osuu Forsbergille keskelle isompaa valmistautumista mm. Zegama-Aizcorrin kilpailuun, joten Bodom on osa harjoitusta.
Odotan silti juoksua maastossa, jossa korkeuserot ovat pienet, mutta alusta vaatii ketteryyttä. Se muistuttaa minua kotipoluistani Ruotsissa. Mutta teknisillä poluilla juokseminen tulee olemaan rankkaa!
Legendaarissa Zegaman kisassa on ensimmäistä kertaa mukana myös suomalaisjuoksija, Henri Ansio.
Ansiolle Forsberg antaa vinkin, että Zegamassa saa odottamattoman paljon virtaa ilmapiiristä ja siitä, että ihmiset patikoivat pitkiäkin matkoja vuorilla vain kannustaakseen kilpailijoita reitillä.
Nauti tapahtumasta, se on uskomattoman vaikuttava!
Zegaman jälkeen Forsbergin kauden kisoihin kuuluvat Madeira Sky Race ja huipentuma on KIMA, jonka viime vuoden voittoaan juoksija lähtee puolustamaan. Välissä on muitakin lyhyempiä kilpailuita Bodom Trailin lisäksi.
Miten kilpailu eri puolilla maailmaa sitten on mahdollista? Tukeeko Ruotsin valtio vuoriurheilijoitaan vai miten Forsberg pystyy täysipäiväiseen urheiluun? Suomessa jokaisella polkujuoksijalla on siviiliammatti sivussa.
Meillä on maajoukkueet niin polkujuoksussa kuin skimossakin, mutta juokseminen on silti mahdollista vain henkilökohtaisten sponsorien avulla.
Forsbergilla on sopimukset mm. Suunnon ja Salomonin kanssa.
Skimoa teen ensisijaisesti vain Ruotsin maajoukkueen kanssa, ja joukkueemme kasvaa vuosi vuodelta. Se on mielestäni ihanaa!
Entä jos Suomen nuoret, lupaavat polkujuoksijat kaipaisivat sponsoreita, jotta voisivat urheilla täysipäiväisesti. Miten pääsee sponsorisopimuksiin kiinni ja osaksi esimerkiksi ”Salomon-perhettä”?
Olen aika huono antamaan tuohon mitään vinkkejä, koska en ole itse lähestynyt mitään sponsoriani, vaan he ovat löytäneet minut. Omalla kohdallani kaikki lähti vain siitä, että rakastin juoksemisesta ja halusin osallistua kilpailuihin. Ja kun sitten aloin pärjätä, sponsorit löysivät minut. On selvää, että pitää ensin tietenkin menestyä jonkun verran, että sponsorit kiinnostuvat.
Kilpailuista Emelie Forsberg saa niin paljon iloa, että organisoi myös itse Tromsø Skyrace vuorijuoksukilpailua Tromssassa.
Opiskellessani Tromsassa ja asuessani Lyngenissä tajusin, että tahdon esitellä muulle maailmalle, miten uskomattoman hienoja alueita Norjassa on vuorijuoksuun – ja toisaalta esitellä norjalaisille lajia.
Elokuussa Tromssaan on taas lähdössä kymmeniä suomalaisia polkujuoksijoita kilpailemaan. Millaisin varustein Tromsø Skyraceen kannattaa lähteä, jos kokemusta on vain kisoista maassa, jossa vuoria ei ole?
Olen huomannut, että teitä suomalaisia on tulossa paljon! Minusta maastoon sopii parhaiten soft ground -kengät, jollaisia esimerkiksi Salomonin S-Lab-sarjasta löytyy. Eikä sitten sauvoja, ei tähän kisaan!
Ja onnea kisaan, nauttikaa reitistä!
Forsberg antoi Tromssan kisaan – ja miksei muuallekin – osallistuville vinkin lisäenergiaksi: resepti artikkelin lopussa on innokkaana leipurina tunnetun Emelien oma!
Forsberg hakee myös uusia ulottuvuuksia vuoristorakkauteensa juoksun ja skimon rinnalle. Hänellä ja Kilian Jornetilla on takanaan rankkoja vuorikiipeilyitä ja huiputuksia Himalajalla, mistä voi lukea myös Sky Runner -kirjasta.
Forberg harrasti kiipeilyäkin aktiivisesti ennen kuin juoksu vei ammattiuralle. Loppuvuodesta 2017 hän oli vuorikiipeämässä yli 8000 metrin korkuiselle Cho Oyulle Tiibetissä, mutta kääntyi 7400 metrin korkeudessa takaisin.
Terveys ja mahdollisuus liikkua seuraavanakin päivänä menivät jälleen edelle, vaikka huippu oli vain muutaman sadan metrin päässä. Päätös ei ollut helppo, mutta Forsberg ei sitä myöskään kadu. Jornet jatkoi huipulle ja kiipesi sittemmin onnistuneesti myös Mount Everestille.
Tulemmeko näkemään sinulta vastaavia seikkailuja lähitulevaisuudessa?
Olen suunnittelemassa seuraava seikkailua. Todellakin haluan tehdä myös niitä!
*Terho Lahtinen on Bodom Trail ja Nuuksio Classic –kilpailuiden johtaja.
Date-cacao and coconut blizz balls -resepti on alla.